Eilen illalla ikkunoita sulkiessa huomasin tämmöisen otuksen etupihalla ihan sen hippioven takana. Ilman kameraa en saanut selvää, että mikä se oli. Veikkasin hämähäkkiä, mutta rapuhan se oli ja ihan valehtelematta parin kämmenen kokoinen. Se ei tosin liikkunut sivuttain eikä edes taaksepäin vaan ihan eteenpäin olettaen, että kuvan yläreunassa on pää. Pahoittelut kuvanlaadusta, se on normaaliakin kehnompi, mutta oli pimeää ja käteen sattui pokkari. (järkkärillä olisin tuskin saanut pimeän aikaan mitään kuvaa aikaiseksi.)
Ps. Hilda on oppinut taitavaksi siilin käsittelyssä. Nykyään se kantaa niitä sujuvasti suussaan, kiepsauttaa ne ylösalaisin eikä ole milläänsäkään, vaikka siili puhisee ja pitää hirmuista ääntä. Minua hirvittää aika lailla, voi kunpa tuo siili poloinen ymmärtäisi lähteä pois täältä.
Pps.Talonmiehemme mukaan siilinliha on oikein maistuvaa.
2 kommenttia:
Jenninen, ihanaa löytää sinun uusi blogi täynnä kovin tutulta kuulostavia tunnelmia ja nenää kutkuttelevia tuoksuja. Usko pois, hajut muuttavat muotoaan ja tulevat kovin kotoisiksi. Hurjasti energiaa naapuriin, täällä eteläisessä sudanissa olen tavannut jo useamman kenialaisen ja päässyt haastelemaan swahilia. Kila la heri dada yangu, salimia mume yako.
Pia
voi vitsit. tuu tänne pikavisiitille! ensi fiilikset maasta on tosissaan potenssiin sata kaikessa, tänään onneksi mombasa näytti parhaita puoliaan. kahlattiin mereen, monta sataa metriä eteenpäin ihan omalta rannalta koirien kanssa ja kylläpä oli kivaa!
Lähetä kommentti