Kuogelea shule = uimakoulu

Viime lauantaina aloitettu uimakoulu koirien kanssa on osoittautunut menestykseksi. Aikaisemmin olen täällä maininnut, että meidän pihalta ei pääsisi uimaan, mutta väärässä olin, onneksi. Pari sataa metriä oikealle rantaa tarpomalla pääsee merilevästä vapaalle alueelle, valkoisen hiekan luokse. Siitä kahlaamalla mereen pari sataa metriä kastuu jo polvetkin. Hildan vesipelko on voitettu, nykyään Hilda on perheen vesipeto, heti Maran jälkeen.

Uiminen on erihyvää liikuntaa niin koirille kuin meille. Martti hakee palloa jo vaikka kuinka kaukaa ja Hilda ui minkä keuhkoiltaan pystyy. Niin hauskaa touhua. Harmi, että kuvasaldoa harrasteesta ei ole, johtuen lajin märästä luonteesta :). Tänään juostiin spurtteja miehen kanssa meressä niin, että meidänkin keuhkotkin vain vinkuivat.

Nyt tämän emännän pitäisi vielä pilkkoa salaattiainekset lautaselle, jotta saataisiin illallista. Unijukka kutsuu Mombasassa jo hyvissä ajoin ennen kymmentä. Olenkos vielä maininnut, että olemme olleet ilman televisiota jo aika kauan, eikä edes hirmuisesti ole ikävä. Tv-paketti, joka meillä oli Namibiassa maksaa täällä 78 US dollaria kuussa, aika suolainen hinta. Sitä paitsi elämä ilman televisiota tuntuu jollain tapaa laadukkaammalta, joutuu ihan oikeasti keskustelemaan tuon toisen kanssa, lukemaan enemmän lehtiä ja kisailemaan tietokoneesta.

Loppuun vielä muistutus meneillään olevasta haastekisasta. Tahdon tietää enemmän teistä lukijoista, joten olisin hirmuisen otettu, jos ilmoittaisitte olemassa olostanne kommenttilootaan. Kommentin jättäneitä muistan postikortilla! Elikkäs jos postikortti Mombasasta on sinulle tarpeeksi mehevä porkkana, niin kerro siitä minulle. Kaikki tällä viikolla kommentoineet ovat mukana haasteessa ja saavat käsinkirjoitetun kortin minulta!