Daktari = lääkärissä

Lääkärillä, sairaalassa, klinikalla käynti täällä sujuu suhteellisen vaivattomasti, ainakin yksityisellä puolella ja nimenomaan päivystyksessä. Päivystykseen saapuessa odotetaan ensin vuoroa vastaanottoon, jossa rekisteröinti (aina, joka kerta uudelleen) tapahtuu. Rekisteröinnin jälkeen odotetaan hetki, jotta pääsee sairaanhoitajan alkutarkastukseen. Alkutarkastus sisältää verenpaineen, pulssin, lämpötilan ja painon mittaamisen sekä iän kysymisen. Niin ja hyvin ylimalkaisen oireiden kuvailemisen.

Sairaanhoitajan luota siirrytään taas odotustilaan odottamaan kunnes lääkäri on valmiina ottamaan vastaan. Lääkäri kyselee muutaman kysymyksen ja tekee johtopäätöksensä, useimmiten lähettää laboratorioon, jonne taas hetki tilanteesta riippuen odotetaan. Labrassa tehdään tarvittavat testit ja jälleen siirrytään odotustilaan odottamaan tuloksia. Lääkäri kutsuu taas huoneeseensa kuulemaan tulokset ja määrää lääkkeet. Resepti kiikutetaan paikan apteekkiin ja taas odotetaan hetki, saadaan lääkkeet ja palataan alkupisteeseen maksamaan koko touhu.

Länkkäriä lääkärissä käynti ei hirmuisen paljon köyhdytä. Lääkäri maksaa noin seitsemän euroa, erikoislääkäri 14 euroa, verikokeet maksimissaan kymmenen euroa. Kalleinta touhussa on lääkkeiden syönti. Keskiviikkona minulle tehty allergiatesti oli sekin noin 80 euroa, yksityisellä sektorilla. Veikkaan, että Suomessa tuolla hinnalla saa lähetteen vasta allergiatesteihin.

Lääkärissä vierailu tuntuu näennäisesti tehokkaalta, kaikki löytyy saman katon alta. Maksimissaan käyntiin menee kaksi tuntia, yleensä vajaa tunti on riittänyt. Mutta entä kun labran hoitajalta unohtuu käsineet ja desinfiointi? Yleensä huomautan asiasta, viime keskiviikkona allergiatestin teki patologi, olin siitä jotenkin niin hämmästynyt, että en edes huomannut ennen kuin neula oli jo käsivarressa, herra tohtori ei sitten desinfioinut käsiään eikä käsivarttani saatika että olisi käyttänyt hanskoja. Lääkäripelko myös esti minua mainitsemasta asiasta jälkikäteen.

Omien kokemuksieni mukaan suomalaisten kovasti haukkumissa terveyskeskuksissa kysellään perustiedot, kartoitetaan tilanteen taustaa ja kysellään oireita paljon paljon paljon enemmän. Mombasan yksityiset lääkärit tuntuvat tykkäävän määrätä antibiootteja samantien kun istuu lääkärin pöydän viereen. Itse pitää vaatia hoitoa ja testejä, mutta kun on heikossa hapessa niin aina sitä ei muista taikka jaksa. Uskon vakaasti, että Keniasta löytyy pätevää osaamista lääketieteen saralla, pitäisi vaan löytää tie sinne osaamisen luo.