Jälleen kerran vapisevat sormet, mustat silmänaluset, tiheästi pumppaava sydän ja mitättömät verenpaineet. En voi olla ajattelematta tällä hataralla päälläni muuta kuin sitä, että minua on pakko odottaa jotain ihanaa Keniassa, jos vain selviän koettelemukset hengissä tai luovuttamatta. Toinen vaihtoehto on se, että minun pitäisi ottaa nyt hyvin nopeasti jalat alleni ja lähteä menemään tästä paikasta, lopettaa elämäni tuhlaaminen vatsatautiin.
Viime lauantaista alkanut vatsatauti vei keskiviikkona taas niin heikkoon kuntoon että oli lähdettävä jo niin tutuksi tulleelle lääkärireissulle, antibioottia vaan lisää nassuun. Karkeasti sanottuna olen joka toinen viikko lääkärissä ja antibioottikuurilla ja sitten taas joka toinen viikko saan yksittäisen ohimenevän vatsakohtauksen, joka on niin penteleen kivulias. Viikko sitten otettiin veriviljely, tulokset saamme maanantaina, jos siellä on jotain tuloksia jakaa. Veriviljelystä pitäisi nähdä millainen bakteeri taikka virus on kyseessä. Tehtiinpä minulle myös allergiatesti, koska olkavarsia on alkanut kutittamaan niin paljon öisin, että nukkumisesta ei tule mitään, jos siihen olisi vatsalta mahdollisuus.
Jos veriviljelystä ei tule tulosta, niin sitten en tiedä mitä tehdä. Tänne en ainakaan jää, jos asiantuntevaa hoitoa ei löydy.
Ainoa, joka tästä kiittää on peilikuvani, kiloja on alkanut rapisemaan pois.
Niin ja miehellä menee samaa tahtia, vuoroviikot ovat vaan erit plus että pakki on alkanut vihdoin ja viimein pitkän odotuksen jälkeen kasvamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti