Dear Eki

Joulukuu on uponnut harmaaseen suohon, väsymykseen ja ikuiseen heräämiseen. Esikoisen viikon takainen nielurisojen poisto ei ollut mikään pikkujuttu. Kipulääkettä on annettava säännöllisesti, myös keskellä yötä. Esikoinen herää siitä huolimatta joko kipuun tai muuten vaan. Viime yönä neljän aikaan Hippu päätti, että nyt on aamu ja hiippaili olohuoneeseen, vaati puuroa ja tyyntyi vain lupauksella meidän viereen pääsyllä. Kätevä perhepeti, neljä meitä siinä nukkuu samalla sängyllä. Kuopus taasen on alkanut olemaan hereillä jos ei kerran tunnissa niin ainaki joka toinen tunti. Kummankin lapsen tarpeisiin vastaan minä. Viime viikon miehen työleskenä ja nyt ihan vaan siksi, että minulta vauva saa tarvitsemansa ja esikoinen taas on niin äitiriippuvainen kuin vaan voi.

Kuten edellisistäkin postauksista niiin myös tästä näkee, että väsymys koettelee. En jaksa ajatella tai suunnitella mitään sen enempää kuin on ihan pakko pakko. Kaikista eniten harmittaa tämä ajatusteni kehä joko pyörii vaan väsymyksen ympärillä. Ja onhan tämä pimeys myös ihan hanurista, ainainen vesisade. Lauantaiaamun yllätys ja melkoinen piristys oli kyllä lumi maassa, joka tietysti oli sunnuntaina jo sulanut.

Viikon päässä häämöttävä joulu on lupaus kaikesta kivasta, vaikka matkanteko Savon perukoille hieman arveluttaa mieltä, se on ainakin sen seitsemän tuntia autossa istumista ja muutama mieltä ylentävä abc-vierailu. Dear Eki, help us. Ehkä mä nukun sen matkan. Ehkä ajatus siitä voisi lohduttaa.

Kirkasvalo ja reilu parikuukautisen vuorokausirytmi

Sanotaan, että syksyvauvoille olisi keskimääräistä vaikeampaa hahmottaa vuorokauden kulkua. Jatkuva pimeys ja koko ajan vähenevä valo lienee siihen suurimpia syitä. Minä voin allekirjoittaa tuon ihan täysin. Tällä hetkellä ajatus kahdeksan aikaan yöunille menevästä vauvasta tuntuu utopistiselta.

Hippu alkoi kolmen kuukauden iässä mennä yöunilleen seitsemän jälkeen illalla niin, että uni tuli viimeistään puolikasilta, siitä sitten on pikkuhiljaa aika venynyt. Nykyisin kasilta olisi hyvä olla jo yökkäri päällä, iltapala -ja satu hyvää vauhtia tapahtumassa ja ihan viimeistään puoliysiltä omassa sängyssä unilla.

Mutta siis vauvaan. Vauva nukkuu päivän ekat päikkärit vaunuissaan ulkona, välilllä kolmekin tuntia kerrallaan. Noiden ekojen päikkäreiden jälkeen tulee vain lyhyitä unia pitkin päivää. Yöunille rauhoittuminen voi kestää useita tunteja ja päivän virkuimmat tunnit tuntuvat keskittyvän iltaysin jälkeiseen aikaan. Meillä on ollut kirkasvalolamppu käytössä kolme viikkoa, joko se tai vauvan vanheneminen ovat ehkä hienoisesti auttaneet. Jo joitain iltoja ne päivän virkuimmat tunnit ovat alkaneet aikaisemmin, kuudelta tai seitsemältä. Tähän tosin on varmasti vaikuttanut myös se, että ollaan oltu niin paljon kotona. Kotoa lähtiessä vauva tuntuu nukahtavan välittömästi ja herää vasta kun olemme takaisin kotona.

Karkeasti arvioituna vauvamme nukkuu 24.00 - 13.00 melko yhtäjaksoisesti välillä vain syöden, siitä sitten alkaa semmoinen lyhyt nukkuminen ja kukkuminen. Erävoitto tämäkin. Jossain vaiheessa eli muutamia päiviä sitten tuo pisin univaihe oli 02.00 - 08.00. Aamulla vauvan halutessa ruokaa, herättelen hänet, hoidetaan aamupesut, puhua pälpätän samalla ja sitten puolen tunnin jälkeen vauva on ihan valmis vaunu-unilleen.

Viime viikolla tapahtui notkahdus kirkasvalolampun käytössä, johtuiko siitä vai mistä, mutta yökukkuminen taas vahvistui. Joten nyt ei auta kuin ottaa taas itseään niskasta kiinni ja muistaa naksauttaa lamppu aina päälle. Meillä lamppu on ihan vaan pöydällä eikä mitenkään sen lähempänä vauvaa, mutta valaiseehan se hyvin tämän meidän keittiö-olohuonetilan, valo on aika kovaa ja kylmää, ei mikään turhan miellyttävä. Ja toisaalta uskon, että tämä kaikki voi olla ihan vaan lumevaikutusta. Itselle tulee ainakin olo, että on yrittänyt oikeasti.

Vuorokaudet menevät siis pikemminkin ilman selkeää rytmiä. Ainut selkeä juttu on nämä aamupäivänn vaunupäikkärit. Seuraavat päikkärit olen myös koittanut nukuttaa vauvan vaunuihin, mutta se ei oikein ole onnistunut, uni kyllä tulee mutta niin myös puolen tunnin sisällä herääminen.

Vauva syö täysin omaan tahtiinsa, en ole ikinä sen kummemmin yrittänyt muokata ruokailutahtia, kasvu on huimaa. Kaksikuukautisneuvolassa pituutta oli 62,5cm ja painoa vajaa 6,5 kiloa. Hieman menee isoveljeään pienempänä, hieman vaan.