Sitäpä minä vaan, kun olin kaveria tapaamassa ja kerroin Suomi-lomastani hälle, niin jätin kertomatta sen mikä eniten hyppäsi tänä kesänä silmille. Johtuiko se silmille hyppääminen sitten siitä etten itse ollut menossa mukana vai olenko nyt ollut jonkun maagisen ajan poissa Suomesta, jotta asia jotenkin hyppäsi silmille niin räikeänä vai mitä, mutta herranjestas sitä juoppojen määrää.
Ilta yhdeksän jälkeen ei kaupungilla juuri selvää aikuista vastaan kävellyt, vastaan tuli kyllä remuavia ja kovaäänisiä känniläisiä, ympärilleen kuseskelevia miehiä, kaikenikäisiä pariskuntia suuteloimassa kitarisoja ja kourimassa takapuolia, harittavia katseita ja kompurovia askeleita.
Keniassa on jokseenkin ihan normaali näky nähdä lapsia illalla ravintolassa, Suomessa minulle tuli pelko, että viranomaiset tulevat ja vievät lapseni minulta, kun sen niin myöhään olen ravintolaan (ruokaravintolaan) ottanut mukaani ja kärräilen ympäri humalaisia katuja mukanani. Viimeisinä päivinä ei sitten enää huvittanutkaan ottaa vauvaa illalla syömään, mieluummin haki takeawaynä ateriansa.
En tuomitse alkoholin käyttöä, rakastan itsekin sitä rentouden tunnetta, joka muutaman lasin avulla nousee, mutta kiesus miksi pitää räkä poskella örveltää, juoda nimenomaan sen takia, että se räkä siellä poskella roikkuisi?