Ystävät hyvät

Keniassa vietetään tänään ystävänpäivää sen mielitietyn muistamiseksi ja hemmottelemikseksi ei niinkään ystävien muistamiseksi. Me aiomme miehen kanssa lähteä illalla Hipun nukahdettua syömään. Hipulle jää kyllä lapsenlikka vahtimaan unta.

Neljän ulkomailla vietetyn vuoden aikana ystävyyssuhteita Suomeen ovat muuttaneet muotoaan. Moni on jäänyt matkan varrella pois, ihan mielettömän tärkeitä ihmisiä on tullut elämään ja silti ne muutamat tyypit, jotka ovat aina olleet vierellä ovat siinä vieläkin. Itse yhteydenpito ei välttämättä ole niin kovin aktiivista, mutta se ei tarkoita sitä etteikö olisi ajatuksissa. En tiedä mistä se kertoo, mutta ne nuoruuden ystävät ovat ne joiden kanssa yhteydenpito on jopa ollut tiiviimpää kuin Suomessa asuessa. Hyvä niin. Tärkeä niin. Sitten on ne ystävät joita hädin tuskin on edes nähnyt tai kuullut ja silti olisi valmis vielä antamaan toisen munuaisen sen puolesta (Lotta, tää oli sulle).

Joten te kaikki mun mussukat, olen niin onnellinen että mulla on teidät. Nostan maljan tänä(kin) iltana teille!

Ps. Arvaatkaan mikä ärsyttää nykyään? Kun ei ole aikaa tehdä mitään kunnolla, olisin tästäkin halunnut sanoa vielä monen monta asiaa, mutta työt ja vauva kutsuu.