Se tunne, kun kuvittelee hallitsevansa elämäänsä pienten arkisten asioiden kautta. Dippadai, syödään tässä aamupalaa niin kuin aina. Jaahas, mennään nurmelle kävelylle, heitellään Maralle samalla palloa. Käydään lempikahvilassa lounalla. Kiirehditään jumppaan.
Yhtään ei jyskytä takaraivossa, että oikeasti mun olisi pitänyt pakata jo. Oikeasti mun pitäisi olla jo löytänyt ostajat kaikelle minkä aion myydä tai ihan oikeasti mun olisi pitänyt jo edes tehdä se myynti-ilmoitus valmiiksi.
Tänään aloitetaan kuitenkin jo jostain. Vuokranantajan sihteeri tulee tekemään inventaarion.
Lohduttaudun myös sillä, että tätä toukokuun alusta alkanutta piinaa ei voi olla kuin maksimissaan 13 päivää jäljellä. Ja niin kuin kamut sanovat täällä, että ajattelepa sitä miten onnekasta on ettei lapsi ole vielä kouluiässä. Niinpä niin.
Nyt tosiaan on jo kiirehdittävä jumppaan.
Mukavaa juhannusviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti