Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

9.9.2011

Kaappaus

Vajaan neljän tunnin päästä teen yllätyshyökkäyksen miehen työpaikalle. Mukana on viikonlopuksi ruokaa, juomaa ja muita tykötarpeita. Annan miehelle ajo-ohjeet ja toivottavasti vielä auringonlaskun hämärässä olemme perillä Mombasan saaren toisella puolella, etelärannalla.

Pitänee myös toivoa, että mies on valmis töidensä kanssa viiteen mennessä. Menneisyys kertoo toista, yleensä juuri perjantai-illat tuppaa olemaan niitä, jolloin mies saapuu nääntyneenä kotiin vasta pimeän aikaan.

Luvassa on pieni pakomatka todellisuudesta, karvatassujen tuoksusta ja jokapäiväisestä hösläämisestä. Merenrannan majatalossa valkoisen hiekkaranna äärellä ei voi muuta kuin antaa olla ja olla vain hetkessä.

Herkullista viikonloppua itse kullekin!

Ei kommentteja: