Taikametsässä

Keskiviikkoiltana oli taikaa ilmassa. Viereisessä perhospuistossa järjestettiin kolmatta vuotta peräkkäin kulttuuritapahtuma. Kuulema ainoa laatuaan Mombasassa. 

Perhospuisto on luonnontilassa oleva metsä, jossa menee kävelypolkuja ja sinne saa mennä ihastelemaan luontoa tai reippailemaan pientä maksua vastaan. Internetti osasi kertoa, että puisto nousi kuuluisuuteen vuonna 2004, jolloin Intian valtamerestä pelastettu virtahepo sai puistosta kodin ja tämä samainen virtahepo ystävystyi 130-vuotiaan jättiläiskilpparin kanssa. Kaveruksista tuli erottamattomat. Olisikohan ne vieläkin siellä puistossa?

Kuvat ovat pimeitä, mutta niin oli iltakin. Auringon laskettua metsään laskeutui täysi pimeys, vain muutamat voimakkaat spottivalot valaisivat ja tuhannet keijuvalot. Paikka oli niin kaunis ja tunnelmallinen, ainakin alkuillasta, kun ihmiset olivat vielä tolkuissaan ja puhuivat hiljaisella äänellä.

(Kenialaiset ovat kovia ottamaan alkoholia, tai ainakin meidän tutut, minusta täällä on ihan sama meno kuin Suomessa ellei jopa pahempi - kun otetaan niin otetaan kunnolla, tosin sillä erotuksella, että huomattava osa tutuistamme tekee tätä ainakin sen kolme kertaa viikossa ja ne on kaikki työssäkäyviä, perheellisiä ja yli kolmekymppisiä. Minä en pystyisi moiseen, en sitten millään.)

Illan aloitti kenialainen bändi nimeltään Sauti Sol, heidän keikkansa oli aivan loistava alusta loppuun asti.

Pääesiintyjänä oli etelä-afrikkalainen Ladysmith Black Mambazo. Acapellana laulava mieskuoro on saanut alkunsa 51 vuotta sitten. Kuoro on ilmeisen kuuluisa ja menestynyt. Minä en tietenkään tiennyt mitään heistä ennen keskiviikkoa.

Kuoron kokoonpano tuskin oli sama kuin yleensä, sen verran pahasti oli askeleet sekaisin miehillä ja suurin osa miehistä oli tosi nuoria parikymppisiä poikasia. Keikka ei oikein missään vaiheessa herännyt eloon eikä yleisö syttynyt. Harmillista, puitteet kun olivat vertaansa vailla. Voin jopa sanoa, että Namibian Vocal Galore olisi vetänyt pidemmän korren ja suuremmat ablodit keskiviikkona. Noh, aina ei voi voittaa. Ehkä kuoron kokeneimpien poissaolo näkyi ja kuului liian selvästi.

Tuonne taikametsään on päästävä pian uudelleen!