Hippusta kantaen

Koko raskausaikani on mennyt oikeastaan niin kuin kaksplussan nettisivujen raskaus viikko viikolta -osio antaa ymmärtää. Alkukolmannes meni nukkuessa ja pahoinvoidessa, toinen kolmannes on ollut energinen ja olen voinut oikein hyvin, nyt tässä toisen ja viimeisen kolmanneksen vaihteessa unet ovat lisääntyneet huomattavasti ja ne ovat lähestulkoon aina Hippuseen liittyviä. Viime yönä olin synnyttämässä. Ihan itse synnytykseen asti uni ei vienyt, mutta sitä itse h-hetkeä odoteltiin kävellen pitkin sairaalan käytäviä, ottaen supistuksia vastaan milloin missäkin asennossa ja minkäkin jumppapallon tai jakkaran päällä. Hyvä mieli siitä jäi.

Hippusen kasvaessa sitä on luonnollisesti siirtynyt pitämään itsestään parempaa huolta. En olisi ikinä uskonut näkeväni päivää, jolloin rasvaan itseäni säännöllisesti päivittäin, vielä jopa ihan kaksi kertaa. Nyt rutiini on ollut vakio jo pitkän aikaa. Kiinnitän syömiseeni ihan erilailla huomiota, enhän kanna enää vastuuta vain itsestäni vaan kyseessä on myös Hippusen kehitys. Suklaan mussutuskin on pysynyt kurissa jo melkein viikon!! Tilalle on tullut appelsiinit ja comebackin tehneet omenat. Mango on jostain syystä liian pehmeän makuista, liian plissua.

Nyt on jokseenki hyvä vaihe meneillään, olo on luottavainen. Oman arjen pariin palaaminen on tuntunut hyvältä, meno on sopuisaa ja rauhallista. En ole juurikaan ollut yhteydessä ulkomaailmaan, on tuntunut paremmalta olla vaan hetki omien ajatusten, miehen, koirien, liikuntakaverini ja Hippusen kanssa. Päiviä rytmittävät pienet arjen askareet ja liikuntahetket kodin ulkopuolella. Materian puolesta mieli on rauhoittunut, Suomesta löytyi lähes kaikki tarvittava, vielä odotamme yhtä kuormaa (sänky, hoitopöytä ja kaikki Hippusen "nurkkauksen" tarvikkeet seilaavat jossain päin merta kohti Mombasaa).

Kenya Airwaysin hävittämä turvakaukalo on hävinnyt. Eilen kiikutin lentokentällä korvausvaatimukset, tarkoitukseni oli ottaa kuva kaikista papereista mitä siihen piti liittää, mutta unohdin. Paperinivaska oli kuitenkin vaikuttava. Onneksi Nairobissa on yksi liike, joka maahantuo tuota samaista MaxiCosin Cabriofix turvakaukaloa, jonka mekin ehdottamasti haluamme. Nyt vain sitten odotellaan mitä Kenya Airwaysin vakuutuspuoli sanoo.

En millään malttaisi odottaa sitä laivassa saapuvaa kuormaa, sen on tarkoitus saapua huhtikuun puolella. Kunhan se saapuu, saan järjestellä kaikki ihanat pienet vaatteet paikoilleen ja "sisustaa" edes jotain. Eikä se ole mitä tahansa mitä saan sisustaa vaan se on Hippusen nurkkaus.

Voikaa hyvin, viettäkää teille sopiva viikonloppu! Minä taidan taas pian lähteä uimaan, se tekee vaan niin uskomattoman hyvää alaselälle ja lonkille.