Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

22.2.2012

Lenkillä

Tammikuun lopulla löytynyt suosikkipaikkamme esittäytyköön myös täällä blogin puolella. Useamman kerran viikossa ajamme autolla tuonne Butterfly Parkkiin ja menemme kävelylle, tai siis minä kävelen, mies juoksee tai fillaroi. Aika usein käyn aamulenkillä myös kaverin kanssa.


Meillä on paikkaan ihan pariskuntapassi vuodeksi. Tämä paikka edustaa sitä puolta Keniasta mikä yllättää minut täysin, lähes täysin järjestäytynyt ja hyvin hoidettu puisto, jonne voi maksua vastaan mennä lenkille. Maksut ovat paikallisille 2 euroa kerta ja vuoden kortin saa yhdelle hengelle 25 eurolla, pariskunnalle 40 eurolla. Tämmöistä toimintaa kannatamme enemmän kuin mielellämme.


Puistossa on valittavana neljä erilaista reittiä, yksi maastopyöräilyyn ja kolme jalkaisin kuljettavaa.


Mies on saanut lähes maanisia piirteitä muistuttavan urheiluinnostuksen Suomi-lomani aikana. Mies käy lähes joka päivä fillaroimassa tuolla puistossa ja kuntoilee kotona joka ilta.


Puistossa on välillä ihan kunnon viidakkomeininki, sitten taas laskeudutaan poluille, reitit ovat selkeästi viitoitettu, jokaiselle reitille on oma värikoodinsa.



Muistaakseni puisto on sveitsiläisen tai saksalaisen Mombasassa asuneen miehen idea. Mies on siis kaiken takana, ajatuksenaan ollut säilyttää edes pala luontoa alati laajentuvan kaupungin keskellä.


Ihan jo puolen tunnin juoksu saa koiristakin mehut puristettua. Viime aikoina koirien elämä on saanut onnekkaan käänteen, kun lenkit ovat taas arkipäivää. Maralle maistuu ruoka ja päivät menee energiaa kerätessä uuteen koitokseen. Hilda-parka on venäyttänyt oikean olkapäänsä jotenkin, ei auta kuin levätä muutama päivä ja katsoa mitä tapahtuu.


Yllä olevassa kuvassa on Martin tyylinäyte istumisesta. Molemmat takajalan polvet ovat niin sökönä ettei herra enää istu niin kuin koirat yleensä (esim. Hilda) vaan Mara istuu nykyisin aina pyllynsä päällä jommalla kummalla kankulla. Onneksi polvet vaikuttavat olevan täysin kivuttomat. Marttihan syö joka päivä nivelille tarkoitettua lääkettä. Parasta hoitoa on pitää polvea tukevat lihakset kunnossa.


Ainut miinuspuoli tässä on se, että paikkaan on mentävä autolla. Kotiportilta ei oikein lenkille lähdetä ellei halua mennä kuumalle, pölyiselle kadulle autojen sekaan kävelemään.


Ahnaat vesisuut!


Tämmöistä tänne. Tänään mennään kaverin kanssa uimaan!

2 kommenttia:

Miltsu kirjoitti...

Kivan näköinen paikka! Martilla on ihana ilme siinä istumiskuvassa :D Ja Hilda ei enää näytä yhtään niin pieneltä verrattuna Marttiin.

jenni kirjoitti...

Hehei pitkästä aikaa! Tuo lenkkipaikka on kyllä osoittautunut aarteeksi niin mielen, kropan kuin koirien näkökulmasta katsottuna. Terveisiä sinne teille päin!!