Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

6.1.2013

Sunnuntaiaamuna

Rauhallinen hetki, tyytyväinen Hippu omenapuurollaan. Vihdoin öihin on taas kerran saatu jotain rotia, lepoa kaikille. Mies aloittaa tänään Kilimanjarolla toista päiväänsä, eilen tuli viesti että rankkaa on ja kylmäkin vielä.

Ilmeisesti rauhallisen hetken määritemääni kuuluu myös se, että koirat hyppii tasajalkaa puun ympärillä apinoiden pomppiessa oksalta toiselle.



2 kommenttia:

minde kirjoitti...

Näyttää niin kivalle! Meillä taistellaan edelleen unien kanssa unikoulun merkeissä. Saa nähdä kuinka käy...Sulle on muuten haaste mun blogissa:)

jenni kirjoitti...

heh, niin meilläkin taasen. unikoulu jatkuu... aina vaan. damn it.