Ihan näin alkuun haluaisin kertoa siitä kuinka minun pää toimii nykyisin. Minulla ei pysy ajatukset kasassa, en hahmota kokonaisuuksia, unohdan jatkuvasti asioita enkä jaksa kiinnostua kovin monesta asiasta ellei ne sitten kosketa itseäni hyvin läheltä tai liity Hippuun. Ihan jopa blogitekstin kirjoittaminen tuntuu työläältä ja vaativalta. Kuvittelin, että tämmöinen kuplassa eläminen olisi liittynyt vahvasti vauvan ensimmäisiin kuukausiin ja äitiyden haparoiviin ensiaskeliin. Väärässä olin.
Huumaa on vahvasti aiheuttanut monikin asia. Mielessä on ollut niin monta mainitsemisen arvoista juttua, että niistä onneksi muistan edes jokusen.
Eniten huumaa on saanut aikaan vapauden tunne. Se, mitä olen Keniassa kaivannut ja unohtanutkin kaivata. Olen niin onneissani siitä, kun voin vaan lähteä marssimaan kadulle, jalkakäytävälle. Kävellä niin pitkälle kun jaksan, milloin haluan. Hippu istuu rattaissaan, nukkuu uskomattoman hyvin päiväuniaankin raikkaassa ilmassa.
Espanjan kieli on vaan niin huumaava. Ehkä parasta on kuunnella vanhuksia, kieli on niin rikasta, humoristista. Tekisi mieli väliin huudahtaa jotain itsekin, mutta hitsit kun oma kieli on niin jäykkä.
Tapakset. Kaksi loistavaa tapas-kokemusta on jo takana. Perjantai-iltana yli 20 hengen seurueen kanssa istuimme periespanjalaisessa ravintolassa, ruoka oli niin hyvää ja tunnelma huumaava. Minä poistuin jostain syystä (vauva) jo ennen jälkiruokaa, osa seurueesta oli tanssinut aamu asti flamencon tahteja. Sunnuntaina lounaalla herkuttelin kummitädin ja uuden tuttavuuden kanssa Marbellassa. Konstailematon, maukas, puhdas maku on tapasten perusta.
Juusto ansaitsee oman maininnan. Manchego, kaikilla eri kypsyyksillä. Minulle kyllä kiitos.
Asun Hipun kanssa kahdestaan kolme viikkoa pienessä yhden makuuhuoneen asunnossa. Avokeittiö mahdollistaa sen, että Hippu on koko ajan näkökentässäni. Aika kivaa on kokata, kun pieni mies voi puuhastella palikoidensa parissa olohuoneen puolella.
Kuuma suihku, vedenpaine, vessa, jota voi vaan vetää kerta toisensa jälkeen ( Mombasan kodissa pitää odottaa ainakin 10 minuuttia, että vessan voi vetää uudelleen, vesitankin täytyy täyttyä eka), tiskaaminen lämpimällä vedellä.
Julkinen liikenne, junalla pääsee tosi kätevästi paikasta toiseen, linja-autolla myös.
Selvennettäköön vielä, että olen Espanjassa poikani kanssa kahdestaan niin sanotusti vaaleja paossa. Keniassa on maanantaina olleet vaalit, monen monta eri vaalia, tärkeimpänä niistä presidentin vaalit. Vuonna 2007 vaalejen jälkeen maa ajautui sekasorron tilaan hetkeksi. Minä en halua olla missään tekemisissä sen sekasorron kanssa, joten katsoin parhaimmaksi poistua paikalta pidemmäksi aikaa. ( tällä hetkellä näyttää sille, että uudeksi pressaksi on valikoitumassa yksi suurimmista edellisten vaalejen sekasorron aiheuttajista.) Osa perheestäni on Espanjassa myös tällä hetkellä, joten tukikohdakseni valikoitui Fuengirola. Tämä suomalaisiakin suomalaisempi paikka. Pyristelin kovasti tätä vastaan, mutta tänne päädyin. Minua epäilytti kuinka espanjalaiset täällä meitä suomalaisia jaksavat katsella, muutaman päivän kokemuksen perusteella oikein hyvin jaksavat. Tosi ystävällistä porukkaa. Se mikä yllätti myös oli, että kuinka suomalainen tämä paikka voi ollakaan. Täältä löytyy oma lääkärikeskus, suomi-kauppa, kirkko, koulu, suomi-keskus, tsiljoona suomi-ravintolaa ja monen monta suomalaista. Olin jopa odottanut pullapuotia, mutta täytyy sanoa, että ne pakasteista puolivalmiiksi ja löysäksi paistetut pullat ja riisipiirakat jätti olon aika vaisuksi. Harmillista.
Kaiken suomalaisuuden jälkeenkin täältä löytyy se minuun niin kovasti vetoava mentaliteetti. Huoleton asenne. Aamuisin kadut on täynnä lenkkeilijöitä ja koiria. En ymmärrä miten espanjalaiset sen tekevät. Sen, että koirat juoksevat vapaana, eivät räyhää toisilleen, eivät ole kiinnostuneita muista ihmisistä, vilkuilevat koko ajan häntä iloisesti heiluen että missä omistaja menee ja odottavat tai juoksevat sitten omistajiensa luo hetkeksi. Minäkin tahdon.
Niin ja nettiyhteys. Voin siis katsoa suoraan videoita, sivut kasautuvat auki välittömästi. Mahtavaa.
Hipun kanssa on mennyt paremmin kuin osasin ajatella. Meillä on vielä monta paikkaa koluamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti