Hajanaiset ajatelmani tämän hetkisestä todellisuudestani:
Fuengirolassa on todella paljon suomalaisia. Räkäisiä baareja on kotikulmillani kaikkialla. Aamuisin sakea virtsanhaju tulee vastaan kadulla. Paikalla on oltava monta suomalaista miestä.
Alkoholi haisee. Ongelmallinen juominen haisee. Surullinen näky on raakkuva, turvonnut, känninen suomalainen talvehtija.
Koirat ovat hyväkäytöksisiä. En edelleenkään ymmärrä kuinka nämä Espanjan koirat ovat näin rauhallisia ja kuuliaisia.
Herkuttelu on helppoa.
Vaikka suomalaisia on täällä tosi monta niin silti tunnelma on hyvä ja leppoisa, ihmiset ovat ystävällisiä.
Liikenteessä tunnistaa espanjalaisen kuskin. Suojatien eteen pysähdytään, jalankulkija ylittää tien ennen autoa lähes poikkeuksetta. Ne suojatielle kiihdyttäjät taitavat olla suomalaisia. Omasta ajotavasta on vaikea luopua. Omakohtaista kokemusta löytyy... Miksi meille suomalaisille on niin vaikeaa olla joustava liikenteessä? Onko se meissä kaikissa jo valmiina syvällä sisällä vai opetetaanko meille jotkut tinkimättömät vittuunnu kaikesta - säännöt autokoulussa?
Paluu ruokaan - se tuntuu olevan edullista. Brie maksaa euron paketti, jams. Vihannekset ovat maistuvia, kaupan kalatiskit täynnä tuoretta herkkua.
Suomi tv on ollut paljon päällä. Kuningakuluttajan yksi aihe oli raastinrautojen vertailu. Raastinrautojen vertailu. Oikeasti? (Kummastelin sitä aika kovasanaisesti ajatuksissani, mutta koska juttuni täällä ovat myös aika luokattomia niin olen ihan hyshys vaan, mutta silti... Raastinrautojen vertailu.)
Ymmärrän talvehtijoita täällä. Kauniit maisemat, valo, edullinen hintataso, ystävällinen palvelu, lyhyt matka Suomeen, suomalainen yhteisö, suomi-kaupat jne.. Miksi ei? Tänne on helppo tulla, tosin täällä voi myös ongelmat helposti kasaantua.
Suomi tv on taas päällä, sinivalkoinen valhe kertoo hiihdosta ja dopingista, Lahden skandaalista. Eikö sen voisi jo unohtaa? Kenian presidentiksi valikoitui muuten Uhuru Kenyatta, yksi niistä, jotka ovat edellisten vaalejen väkivaltaisuuksista joutunut kansainvälisen tuomioistuimen eteen, oikeudenkäynti on edelleen kesken. Kenia antoi anteeksi viideksi vuodessa, äänesti presidentikseen ja juhlii nyt rauhallisesti sujuneita vaaleja. Olemme me niin erilaisia kulttureiltamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti