Kaksi viikkoa ja tämän pitäisi olla tässä. Aika sanoa kwaheri Mombasa = näkemiin Mombasa. Nimenomaan tämän pitäisi olla tässä. Tulevasta ei ole tietoa. En tiedä josko kahden viikon päästä istun tällä penkillä aamulla ensimmäisen asiakkaan jälkeen vai olenko matkalla jonnekin.
Tämä tilanne aiheuttaa aika paljon ahdistusta (lievästi ilmaistuna), todella paljon kinaa ja sanaharkkaa miehen kanssa, epätoivoa ja tiuskimista, yhtäkkisiä itkuja ja kaiken kamaluuden keskellä on kovin keskeneräinen olo. Minusta on tärkeää jättää hyvästejä, vaikeaa se on, etenkin ihmisten kesken. Minulla on myös tapana hyvästellä mielessäni paikkoja, tilanteita, harrastuksia. Kun en tiedä tulevasta, en osaa myöskään heittäytyä hyvästelytuulelle.
Meitä on neljä eri perhettä jättämässä Mombasan samaan aikaan. Ne kolme muuta ovat tienneet tulevan kotipaikkansa jo joitain kuukausia. Olen vierestä seurannut kuinka he järjestävät elämiään jo uuteen paikkaan. Välillä helpottuneena ja välillä kateellisena. Tieto lisää tuskaa tässäkin aina välillä.
Kun elämä on auki, on pakko pysähtyä pienten asioiden äärelle. Iloittava pienen ihmisen ihmetyksistä, arvostettava sitä, että mies on taas vihdoin kotona ja nukkuu siinä vieressä, että koirat yhä edelleen joka kerta nähdessään heiluttavat häntäänsä, että meitä ajatellaan siellä kaukana.
3 kommenttia:
Kuulostaa tutulta. Mä en tiedä, olenko mä vieläkään toipunut siitä venkslaamisesta mitä viimeiset viikot oli Ugandassa (ei jäädä, jäädään, juupas eipäs).. Asennoituminen uuteen elämään on kyllä varmasti helpompaa, jos siihen voi varautua etukäteen. Ja jos muutto on toivottu. Nyt ehkä näin 6kk jälkeen mun muutosvastarinta alkaa pikku hiljaa helpottaa ja entiseen alkaa saada vähän etäisyyttä. Mutta ei kyllä ole ihan helppoa tämä tällainen paimentolaisuus (varsinkaan sille joka muuttaa puolisona jolle ei tule valmis rutiini annettuna työn kautta) tai en mä tiedä, olenko mä vaan keskimääräistä pahemmin sopeutumisvammainen. Anyways, tsemppiä epätietoisuuteen ja toivottavasti asiat kohta ratkeaa!
Tosi rankalta kuulostaa, voimia epätietoisuuden keskelle! Mä en oo ehtinyt pitkään aikaan kommentoimaan, mutta tässä samalla ilmaisen suuren ihailuni ja kateuteni tekemiäsi ostoksiasi kohtaan ja meiliäkin oon sulle laittamassa, luonnoksiin unohtunut sekin...
Ansku - et usko miten hyvältä tuntuu kuulla, että joku muukin on ollut näissä syvissä soissa rämpimässä (vaikka olenkin silti pahoillani, että oelt sen joutunut käymään läpi) Minä jollain kierolla tavalla odotan sitä, että pääsee taas luomaan ympäristönsä nollasta. paitsi jos mennään Suomeen niin sitten olisi kamut ja perhe :)
Minde - kiitos! Nauttikaa te lomasta :)
Lähetä kommentti