Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

20.7.2012

Perjantain kootut

Koirat ja bebe. Hyvin menee. Koirat ovat ottaneet Hipun kunnioituksella vastaan, Hippu  ei taida vielä käsittää koirien olemassaoloa, vaikka aina välillä Mara ehtiikin lipaista vauvan käsiä. Hilda ei edes mene lähelle enää alun innostuksen jälkeen. Koirat luovat meihin kysyvän katseen, kun Hippu äännähtää. Itkun tullessa Hilda saattaa huokaista ja kääriytyä tiukemmalle sykerölle nukkumaan. Hilda ei tunne tarvetta tervehtiä vauvaa, Martti taas käy aina nuuskaisemassa vauvan saapuessaan paikalle.

Hippunen ei taas taida vielä ymmärtää koiria, tällä hetkellä vauva on vain ylenkaiken kiinnostunut kasvoista, katsekontaktista ja hymystä. Niin ja se eilisen postaus alkaneesta kaudesta on taas tänään toisen kuuloinen. Tänään on vain hymyilty, nyt nukutaan ihan yksin vaunuissa päikkäreitä ja äiti taitaa olla ihan jees-tyyppi. Haemme vielä siis rutiineita. Se on tosin ollut totta jo pari viikkoa, että aamiaisen nauttiminen vauvan nukkuessa on historiaa ellen sitten ala itse heräämään aikaisemmin. Nyt kömmin ylös siinä yhdeksän aikaan, Hippunen puoli tuntia minun jälkeen ja yöuniltaan herättyä ei uni enää maistukaan niin kuin silloin ihan pienenä.


Toiseksi viimeinen viikonloppu ennen Suomi-lomaa on aluillaan. Jotenkin taas herää naurettava paine siitä, että pitäisi hankkia väriä nassuun ennen Suomeen tuloa. Asuminen tropiikissa on saanut aikaan sen, että aurinkoa ja eritoten sen kuumottavaa / lämmittävää vaikutusta välttelee niin paljon kuin mahdollista. Olen siis onnistunut muuttumaan kalmankalpeaksi. Raskaana ollessa auringossa oleminen ei tullut kyseeseen ollenkaan ja nyt vauvan kanssa tilanne on jokseenkin sama. Auringossa on aivan liian kuuma olla. Mustat vaunut oli nappivalinta tänne ikuiseen aurinkoon (NOT!).

Tuliaisiakin olisi kiva hankkia, mutta olisi kiva jos ne olisi jotenkin tarkoituksellisia, ei mitään krääsää, joka heitetään saman tien kaappiin pölyttymään. Vielä en ole keksinyt mitään kuningasideaa. Itselle kaikki perustuliaiset täältä ovat jo niin arkisia, että en osaa ajatella kenenkään innostuvan niistä. Ehkäpä viikonlopun reissu toiselle puolelle Mombasan saarta synnyttää jotain ideoita.

Voikaa hyvin!




Ei kommentteja: