12.12.12

Aamun askartelin. Kuinka niitä lapsuuden paperista leikeltyjä lumihiutaleita voikin olla niin vaikea tehdä? Miksi minä olen tämmöinen tumpelo? Huomenna koittaa odotettu iso päivä. Tämän vuoden Sharing Christmas Party, olen ollut mukana järjestelemässä, hienot juhlat on huomenna. Lyhyesti sanottuna kyseessä on juhlista lapsille, joissa lapset oppivat jakamaan, antamaan omistaan enemmän tarvitseville samalla kuitenkin tehden kaikkea mukavaa (joulukoristeita, leikkejä ja joulupukin tapaaminen). Juhla on saanut alkunsa yhden suomalaisnaisen toimesta. 

Mutta ennen huomista on tänään Kenian itsenäisyyspäivän aika. Me saimme Hipun kanssa kutsun kaverin luokse viettämään päivää. 

Puitteet ovat mitä kauneimmat. Kyllä tuolla varjossa kelpasi nukkua päiväunia, tuuli puhalsi mereltä niin ettei kuumuus käynyt sietämättömäksi.

Me vaan loikoiltiin. Syötiin aika herkkuruokaa. Punajuurisalaattia ja vasta merestä nostettua mustekalaa, mikä on ihan hullun hyvää. Mustekalarenkailla ei ole mitään tekemistä tuoreen grillatun mustekalan kanssa. Mausteena oli hieman pippuria, chiliä, sitruunaa ja valkosipulia - bueno!!!

Mun beach boykin viihtyi.

Kuvat on vähän sinne päin, horisontit heittää. Mutta hei, ei tämä ole niin vakavaa.

Miestä tuli kyllä eilen jo ikävä. Illan sähkökatkos sai taas tajuamaan kuinka avuton minusta on tullut. Minulla ei ollut hajuakaaan missä yksikään taskulamppu on, kun onnistuin se isoimman käsiini hamuamaan (Afrikan yö on musta.) en tiennyt miten sen saa päälle. Aika paljon ärräpäitä lensi ilmaan. Pitänee siis alkaa olla hieman vähemmän huoleton ja ottaa asioista paremmin selvää.

Hieman jännittää huominen. Ne himskutin lumihiutaleet on minun heiniäni. Miten niistä saa ikinä kauniita ja sen näköisiä, että joku lapsikin niitä haluaisi askarrella?