Mielessä just nyt:
Nytkö se oikeasti tapahtuu? Ihanko tosi alkaa neljän viikon jakso, kun perhettä on ympärillä ja Hipulla mahdollisuus peuhata isovanhempiensa kanssa ja minulla ehkä hieman aikaa vetää lonkkaa?
Minulla on käytössä tv-kaista.fi -palvelu. Sieltä voi seurata suomalaista tv-tarjontaa. Muuta telkkua meillä ei tällä hetkellä olekaan käytössä. Yksi päivä katsoin yhtä ohjelmaa seuratessani mainoksia. Tunsin kiitollisuutta siitä, että meillä ei juurikaa näy tai kuulu kaupallinen joulu.
Yhtä blogia lukiessani järkytyin syvästi, huokaisin helpotuksesta, jälleen syynä se, että olen tarpeeksi kaukana siitä kaikkien normien, standardejen, mittojen, sääntöjen ja olettamusten maailmasta. Siitä, että neuvolan täti kertoo kuinka pitää toimia vaikka oma sydän sanoo toista. Minä en tiedä esimerkiksi ollenkaan kuinka monta milliä vauvani syö tai juo, mutta tiedän kyllä koska hän on nälkäinen tai janoinen, no okei - tiedän minä kuinka monta jääpalaa sulatan aina millekin aterialle. Toki tilanne on toinen jos kasvussa ja kehityksessä olisi ihan oikeasti jotain poikkeavaa. Silloin olisi erittäin helpottavaa nojata olkapää vankkaan tietoon.
Mies soitti juuri, siellä se ensimmäinen satsi isovanhempia istuu autossa matkalla lentokentältä meille. Kongowean risteyksessä olivat.
Palataan taas.
ps. eilen olin ihan Hildalle omistamassa omaa postausta (mutta sitten tuli sähkökatkos ja jotain muuta). Neiti nimittäin ihan ensimmäisen kerran koskaan ei ollut paikalla ruoka-aikana. Meidän ahmatti numero yksi saalisti ja vartioi pihaa sen sijaan. Näytti kyllä hieman hölmistyneelle kun vihdoin kipitti sisälle ja ruoka oli jo kupissa odottamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti