100 metriä meidän taloamme vastapäätä on kirkko. Babtistikirkko, joka tykkää polttaa roskiaan. Olen sivusta seurannut kirkon roskanpolttoa ja nyt viime aikoina se on kiihtynyt entisestään. Joka päivä sauhuaa niin siellä kuin täällä. Tänään menin sitten papin puheille. Vetosin kirkon vastuuseen olla esimerkkinä seurakunnalleen ja naapureilleen. Kerroin kuinka savu tulee meille sisälle, tuulen ollessa yhtään voimakkaampi tuhkan lentävän siinä samalla keittiön ikkunoista sisään. Pappi oli erittäin myötätuntoinen, nyökkäili ja hymyili lohduttavasti kahden tietokoneensa takaa, upouusien toimistokalusteiden ympäröimänä. Pappi lupasi puhua vanhemman papin kanssa ja kehittää jonkun kestävämmän ratkaisun jätehuoltoonsa. Lopuksi hän ojensi käyntikorttinsa ja pyysi soittamaan, jos savu vielä vaivaa. Kutsui pappi myös meidät sunnuntain jumalanpalvelukseen, nyt oli minun vuoroni nyökkäillä ja hymyillä. Kiitin kutsusta, kättelin ja lähdin.
Saa nähdä kuinka roskien polttamisen käy. Saatoin nimittäin myös eilen käydä puhdistamassa keuhkojani samaisen kirkon pihalla, kun yövartijat olivat joutuneet roskienpolttajiksi. He ainakin näyttivät niin säikähtäneiltä, että tuskin ihan just rohkenevat jatkaa.
Olen nyt ottanut tämän roskien yltiöpäisen polttamisen sydämen asiakseni. Pappi sanoi muuten olevansa erittäin iloinen siitä, että tiedän roskien polttamisen olevan kiellettyä puuhaa nykyään. Ota siitä sitten selvää mikä kirkon aito kanta asiaan on.
2 kommenttia:
Hui Jenni!!
Kuinka Rohkea olet!! Hyvän asian puolesta kumminkin mutta kannattaa olla varovainen vaikka papista ja kirkosta onkin kyse!! Ole varovainen siellä kaukana!! monen asian suhteen.
Kaikkea Hyvää teille!!!
- savosta jossa tänään lämmintä 12 ja marraskuu -
Ohhoh, onpas siellä lämmintä. Ei tämä niinkään edes ole mitään hyvän asian puolesta taistelua, vaan taistelua omaa ärsyyntymistä vastaan . Terveisiä!
Lähetä kommentti