Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

20.11.2012

Katosi, väsyi ja palasi.

Mombasa hellii meitä kuumalla hiostavalla auringollaan.

Aamuisin, kun avaan makuuhuoneen oven on vastassa sankka ja kuuma ilmamassa, päivän ensimmäinen tuskainen huokaus. Kipitän vauva sylissä alakertaan, siellä ilma on erittäin paksua ja tunkkaista. Avaan takaovet, vastaan tulee aavistuksen verran viileämpää ilmaa ja lehmänhaju. Availtuani kaikki ikkunat ja ovet, laitettuani tuulettimet päälle on kroppa jo hieman tottunut kuumuuteen. Iho on jo aivan nihkeä enkä millään jaksa pitää vauvaa sylissä. Hikikarpalot kihoaa Hipun otsalle, takatukka on märkä.

Aamupalaa säestää kanojen kaakatus ja yhden seonneen vuohen hulluus. Kääntelen tuuletinta vähän väliä muka parempaan asentoon. Hippunen pistelee tyytyväisenä omenapuuroa poskeen, minä juon kuumaa kahvia ja toivon kofeiinin välitöntä vaikutusta. Tässä vaiheessa paidassa on muutama hikiroiske jo näkyvillä.

Aamupalan jälkeen siirrymme olohuoneen sohvalle kahden tuulettimen alle maitotankkaukseen. Koirat alkaa mekkaloida takapihalla, apinat hyppii puusta seuraavaan, lehdet putoilee ja korvia särkee. Hipun poski on liiskautunut käsivarteeni kiinni, pyyhin hikeä jatkuvasti puklurätillä. Meillä niihin ei puklailla vaan hikoillaan.

Maitotankkausta seuraa pieni leikki lattialla, jonka aikana yritän antaa koirille ruuan. Hippu siirtyy seuraavaksi kantoreppuun ja nukahtaa siihen ensimmäisille unilleen. Unisen pojan siirrän rattaisiin nukkumaan tuulettimen viereen. Hiki valuu ja päivän seuraava kahviannos odottaa. Ja työ.

Tänään tajusin kuinka paljon helpompaa meille kaikille on jos vain suosiolla menen päivän toisille päikkäreille makuuhuoneen ilmastointiin. Voi että nukutti hyvin niin vauvaa kuin minua.

Viime viikkoina vaan sähkökatkot ovat riivanneet liian usein, netti on ollut poikki melkein viikon päivät. Minä olen yhtäkkiä tilanteessa missä töitä on tarjolla jo liiankin kanssa, vaikka mieltä ne kutkuttaisi paljonkin. Aurinko porottaa eikä ilma vaihdu. Se väsyttää ja vie jotenkin ajatuksilta sen terävimmän huipun. Tekisi vain mieli olla uima-altaassa, juoda jäistä juomaa ja maata tai sitten viettää iltaa ja katsoa Dexteriä. (Vihaan muuten kamalien asioiden inhimillistämistä, Dexteriin viitaten, ja silti olen aivan koukussa).

Huomenaamuna muuten emännöin vauvaryhmän kokoontumista :)
Niin ja sunnuntaina Mara voitti Shaggy Dog Showssa ensimmäisen palkinnon kategoriassa wounded soldier (mies kertoi tuomareille jalkavaivoista, leikkauksesta ja nivelkulumasta), tuntui jotenkin pahalta, kun kolmijalkainen koira jäi toiseksi tänä vuonna, palkinto kun on ollut kolmijalkaisen koiran jo vuosia.

ps. kello on nyt kymmenen yli kymmenen illalla ja mittari näyttää 31 astetta tässä sisällä. toinen puoli kasvoista on hikinen, toinen kuiva kiitos tuulettimen.

4 kommenttia:

Aila mummo kirjoitti...

Vaikka tiedän ettäen kestäisi viikkoakaan siinä kuumuudessa; Olen kuitenkin kade, kun katselen tätä kurjaakin kurjempaa syys säätä, vettä tihuuttaa päivästä toiseen.lumesta ei tietoakaan.Sisällä ei näe ilman sähkövaloa yhtäkään tuntia päivässä. Ja paremmasta ei ole tietoakaan.MTV-sää. Voikaa hyvin kuumuudesta huolimatta,ja yrittäkää jopa nauttia siitä. Rakkain syys-terveisin täältä Koirtteisenmäestä.

jenni kirjoitti...

Myönnettävä on, että Suomen marraskuuta ei ole ikävä. Voi kunpa sinne pian sataisi lunta!

Anniina kirjoitti...

Mitähän Hippu ajattelee kuumuudesta? Taitaa hälle olla 'normaalia' kuten Suomessa kasvavalle tuhat kerrosta vaatetta ja pakkasessa päiväunet heh. Täällä on kans aivan tuskallisen kuuma (mutta ei varmaan yhtä kuuma siltikään ku siellä), lapset alkaa olla jo siitä kovin ärtysiä ja tappelevat sitten joka pikku risauksesta ja kaikki huonosti, niin myös ope kiukuttelee kun hameen alla reidet liimaantuu yhteen ja hikeä pukkaava otsa pitää huolen siitä ettei järkeä juuri kampausta asetella. Äkkiä töistä tullessa vaatteet pois ja kylmää vettä niskaan! Ei merta, jokea, ei järveä ja uima-allaskin matkan päästä! Koita jaksaa ja nauti todella siitä merestä, sitä kaivattais tänne!

jenni kirjoitti...

Anniina - joo, kyllä meri on hyvä olla. Ahdistaa ajatuskin, että olisi kuumassa pötsissä ilman veden läheisyyttä. Ja kyllä, kuumuus sulattaa järjen ja ainoaksi sopuisaksi toiminnaksi jää kylmän juoman siemailu varjossa.