Mombasa, väsytät mua.

Mies lähti melkein kaksi päivää sitten, tuntuu kuin siitä olisi jo pieni ikuisuus. Eilinen ja tämä päivä on mennyt vauhdilla, iltapäivän unet katkaisevat tohinan hetkeksi, mutta sitten on taas jatkettu menoa. Yhtäkkiä huomaan löytäneeni itseni tilanteesta, jossa joka päivälle löytyy toimintaa, ikään kuin sitä ei olisi jo muutenkin.  Pienen miehen yölliset horror-unet ovat ainakin toistaiseksi taaksejäänyttä. Nyt olen käynyt intensiteetillä päiväunien pariin. Puolen tunnin pikaunet ovat toivottavasti joku päivä lähitulevaisuudessa mennyttä ja tilalla on parin tunnin tukevat päiväunet. Tämä viikko on treenattu nukkumista yhdessä, minun kyljessä Hippu malttaa nukkua sen pari tuntia. Minä olen huvittanut itseäni katsomalla Kimmoa TV-kaistalta ja nukkumalla. Kyllä päiväunet tekevät niin hyvää.

Mombasa on antanut taas sitä kuuluisaa itseään, sähköt olivat tiistain poissa ja eilisen illan pitkälle yöhön poissa. Puutarhurimme aloitti aamun kertomalla, että vesi on taas lopussa. Putkimies pahoitteli puhelimessa, kun ei ole hoitanut ongelmaa kunnolla loppuun. Lupasi tulla huomenna hoitamaan. Olen aikoja sitten antanut itselleni luvan olla puuttumatta tuohon vesiongelmaamme, se kun nostaa sen verran verenpainetta. Edelleen näen itseni tasaisin väliajoin pitämässä kiitospuhetta naapurille siitä kuinka hienosti osasi meidän vedenjakelun tyriä ja miten valtavat kustannukset siitä on meille koitunut, miten paljon aikaa meiltä on siihen mennyt ja ennen kaikkea kuinka paljon mielipahaa se on aiheuttanut. En ikinä ole naapuria livenä nähnyt ja niin haluaisin hänet tavata.

Jotenkin sitä vaan turtuu, ei jaksa pauhata, uida vastavirtaan. Sitä menee mieluummin itse mukaan ja alkaa toteuttaa vihdoin sitä lausahdusta, että maassa maan tavalla. Ollaan sitten kaikki vaan syvässä suossa, ei välitetä mistään muusta kuin siitä, että just tänään ja just tällä hetkellä asiat on hyvin kohdallani, olkoon sen hinta mikä tahansa.

Ups. Mulla oli kyllä ihan hyvä mieli vielä äsken, ajattelin hieman päivittää tänne kuulumisiani ja mennä sitten nukkumaan. Näköjään mielen päällä olikin hieman hapanta ajatusta. Olisin voinut myös avautua siitä kuinka paljon minulla ja Hipulla on ollut mukavaa puuhaa, kuinka paljon uusia projekteja on mielessä ja kuinka ne pitäisi saada vielä toteutukseen, miten hienosti koirat ja vauva nykyään ovat yhdessä ja iloita siitä, että ne kaksi alahammasta ovat nyt tulleet kokonaan ulos ikenestä (huutoa, kuolaa, nyrkin jyrsimistä ja puruleluja) ja miten pieni mies kävi ensimmäisillä syntymäpäiväjuhlilla.