Mummolleni

Mummoni mun, tiedän ettet kaipaa huomiota, mutta hei tänään on sinun syntymästä kulunut niin monta vuotta, että sitä on syytä juhlistaa. On syytä juhlistaa kaikkea sitä mitä noihin vuosiin on kuulunut, mitä kaikkea sinun vuoksesi on olemassa, miten pitkälle olet taipunut ja miten paljon olet rakastanut. Yhä edelleen 32-vuotiaana yksi suosikkipuuhani on ajatuksissani kaivautua lapsuuteeni ja kuinka paljon sinä mummo oletkaan noissa muistoissa. Ukkokodintien sauna ja saunatupa, kello neljän päiväunet ja ukin kuorsaus ja sitä seurannut päivällinen, keittiön remontti ja maailman hienoimmat peilit, muistitaulu ja isoukin sotilaspassi. Leipominen ja loppumattomat mielikuvitusleikit ja tarinoiden sepittämiset. Se kuinka jännittäviä ja pelottavia paikkoja ne yläkerran komerot olivatkaan. Ja miten maailman hienointa pienenä oli se, että yläkerrassakin oli keittiö. Kesät mökillä, talvireissut Lappiin eikä loppujen lopuksi edes kaikki se tekeminen vaan se tunnelma siinä kaikessa. Mummoni mun, olet aina ollut niin olemassa minulle.

Aavistan, että et halaja lahjoja materian muodossa, niin olet minulle ainakin opettanut. Ajatus ja hyvä olo on tärkeintä. Kuulin, että juhlit juhliasi omalla tavallasi, suotakoon se sinulle. Mutta kuitenkin olet yksi vakkarilukijani ja monta kertaa myös syy kirjoittaa siksi haluan tämän kirjoituksen sinulle omistaa. Ajattelen toisinaan sitä kuinka aamulla keität kahvia ja käynnistelet konetta, annat sivujen latautua auki, myös minun blogini ja niin mielelläni aina joka aamu sinulle uutta lukemista antaisin.

Onnea mummo! Olen ihan hurjan ylpeä sinusta ja 80 vuodestasi!