Aika onnekasta kai, että kahdessa viikossa ehtii nähdä kuinka luonto muuttuu. Ensimmäisen viikon aamulenkit menivät aamukastetta, luonnon vihreyttä ja lämpimän, mutta silti niin raikkaan auringon paistetta ihastellessa. Nyt tihuuttaa vettä, metsässä on jo keltaisia lehtiä maassa, puolukoitakin pongasin. Hilda käy edelleen mustikan varvut läpi pienten maistiaisten toivossa. Päälle on puettava takki ja jalkaan villasukat. Ikuisen kuumuuden Mombasassa unohti kuinka nopeasti luonto voi elää.
Välitila jatkuu. Nuha ja niiskutus ei ota loppuakseen. Kotihommat tuntuu mielekkäiltä, mummola on ihan vieressä. Tähänhän voisi tottua hyvillä mielin.
Blogi elää hiljaa varmaan vielä tovin. Paljon on mielessä juttuja, mutta konkreettiseksi tekstiksi niiden saattaminen tuntuu ylivoimaiselta juuri nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti