Tulikuuma lapsi sylissä, monta päivää odottanut kauppareissu, Pohjolassa asuvan kotiäidin arki.
Olen innostunut mainoksista, ihan niistä postilaatikkoon tupsahtavista. Ennen meillä taisi olla kielto "ei mainoksia", nyt ihan en malta odottaa mainospostin lukemista. Kuvittelen kai päivittäväni tietämystä nykyisiin tuotteisiin ja hintatasoon niillä.
Ilmassa on paljon kutkuttavia asioita, en oikein edes tiedä mitä niistä on muotoutumassa, mutta jos jotain olen oppinut ulkomaan vuosilta niin sen, että tunnen olevani oman onneni seppä. Näillä eväillä mitä tämä yhteiskunta tarjoaa voi tehdä lähes mitä vaan. Mitä vaan sellaista mihin oma motivaatio, halu ja rahkeet yltää. Ei sen tarvitse suurta olla, mutta omaa onnea tuottavaa.
Mies on ollut töissä tämän viikon, meillä on mennyt pikkumiehen kanssa oikein mukavasti. Ollaan oltu sopivasti aktiivisia ja nukuttu jopa pitkiä päiväunia tai siis pieni on.
Solsidan on aika hauska ruotsalainen tv-sarja. Suosittelen. Pitäisi jostain kaivaa ensimmäinen tuotantokausi esiin.
Nyt on ehkä annettava hieman lääkettä pienelle ja lähdettävä sille kauppareissulle. Toteutan edelleen periaatetta, että miksi tehdä nyt, kun voi tehdä myöhemminkin. Joskus se ajattelutapa kostautuu, niin kuin tänään.
Ps. Presidentti-kahvi on jo pal parempaa tai sitten olen jo tottunut Suomi-kahviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti