Voihan koiruus

Martti ja Hilda. Parivaljakko lähes aina mainio. Uusi kotimaa näin omistajan näkökulmasta on tuonut paljon uusia asioita koirien elämään. Hildan elämänlaatu on mielestäni heikentynyt roimasti. Ennen niin kovin aktiivisesta koirasta on tullut täysi sohvaperuna. Haasteet ja aktiviteetit ovat taaksejäänyttä. Nyt jäljellä on vaan muutama lenkki per päivä. Hilda ei ole ikinä ollut mikään leikkijä, saalistaja ja ongelmanratkaisija kyllä. Kotona ainut ongelma on Hippu ja Hippua karkuun juokseminen, saalista ei löydy pieneltä pihalta. 

Martin elämässä on taas enemmän eloa kuin ennen. Perusmeno ei miksikään ole muuttunut, kaikki "vapaa-aika" menee erinäisissä makuuasennoissa, mutta päivittäiset lenkit ovat sentään tuoneet vähän virtaa ja säpinää. Pientareen nuuskutus on ihan ykköspuuhaa, samoin koirapuistossa toisten koirien kanssa peuhaaminen. Joka kerta, kun puistossa on ollut joku koira niin Mara on saanut uuden kamun. Uskomaton vetovoima tuolla sankarilla. Kamuja on isoista boksereista pieniin terriereihin ja mäyriksiin. Nuo kamut ei millään jättäisi leikkiä kesken.

Hilda taasen ei paljon kaveeraa. Toiset nartut ovat iso vihan aihe. Uroskoirat menee just ja just. 

Tottuminen ja aika kai toivottavasti auttaa tässäkin. Hihnassa toisten koirien liian innokas tervehtiminen on hieman laantunut, samoin naapurien kyttääminen ikkunasta :)

Molempien turkki tiputtaa karvaa koko ajan, koko ajan ja paljon. Toiminta meni kai sekaisin silloin kun tulimme Suomeen. Ilma oli aika viileä ensimmäisen viikon ja sitten alkoi vasta meitä koko elo -ja syyskuun alun ihmetyttäneet kauniit aurinkosäät. Ehkä tämä tästä helpottaa, kun ilma kylmenee kunnolla eikä koirilla ole varaa menettää yhtäkään karvaansa.