Muutto tuntemattomaan osoittautui sangen mielenkiintoiseksi, paikan omistaja oli vasta taannoin päättänyt, että tekee talosta lomatalon. Mikäpä siinä, sijainti on loistava, tuuli käy niemenkärjessä jatkuvasti, isot laivat lipuu ohi ja rannan erottaa pihasta vain portti. Kukaan ei kuitenkaan viitsinyt kertoa, että piha on täynnä kanoja ja ankkoja, ankoilla on iso pesue pikkuankkoja, tai ehkei kukaan ymmärtänyt, että meidän koirat syö ne kanaset tai vähintään katkaisee niskat. Siipikarjavaara on lukinnut meidät kaltereiden taakse terassille.
Talon omistaja, intialainen mama, häärää keittiössä, talossa ei nimittäin ole mitään keittiöön liittyvää tavaraa kuin jääkaappi. Niinpä mama saapui äsken kahden auton voimin laittamaan keittiön kuntoon. Tosin kaikki vain laitetaan kaappiin suoraan enkä tohdi sanoa, että ne pitäisi pestä ensin. Pääsen minäkin kuluttamaan aikaani johonkin, kunhan he poistuvat. Tosin just nyt minun pitäisi olla jossain ihan muualla, käymässä läpi toreja ja kauppoja etsien uuteen kotiimme huonekaluja, uunia, jääkaappia ja mitä näitä apareetteja nyt arkeen tarvitsee.
Tällä rannalla ei juuri puhelimeen puhuta, kuuluvuutta ei ole. Netti toimii kun toimii. Zeniläisen mielentilan ja minun välillä on esteenä vain tämä pirun muovituoli.
4 kommenttia:
nyt on sentään koti, johon aparaatteja voi etsiä! onnea metsästykseen ja uuteen tupaan.
Juu onnea uuteen kotiin täältäkin!! ja kuvia tietty jo kuumeisena odotellaan!
Sekin koti tais olla merirosvojen omistuksessa, joten ei auta kuin kieltäytyä.
Anonyyminä kommentoin eilen. Mutta siis merirosvojen vuokralaisiksi ei lähdetä.
Lähetä kommentti