Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

1.6.2011

Juni kwanza = ensimmäinen kesäkuuta

Ensimmäinen kesäkuuta on jo oikeasti kesä siellä pohjolassa. Ensimmäinen kesäkuuta on vapauden päivä (Madaraka Day) Keniassa. Vuonna 1963 Kenia sai itsemäärämisoikeuden Britannialta, mikä johti myöhemmin 12.12.1963 itsenäistymiseen. Mielenkiintoista on, että vain yksi on tiennyt päivän merkityksen heistä, joilta olen asiaa udellut. Talonmiehelle tärkeintä päivässä on se, että presidentti julistaa budjetin. Internetti tietää kertoa, että tänään ihmiset kokoontuvat yhteen juhlimaan, kokkaamaan, syömään, laulamaan ja tanssimaan. Osa istuttaa puita kunnioittaakseen itsenäisyystaisteluisssa taistelleita sotureita. Niin ja presidentti pitää puheen Nairobissa.

Me ajattelimme käyttää päivän hyödyllisesti. Talon omistaja sanoi eilen tulevansa puoliyhdeksältä hakemaan ylimääräiset kalusteet (arvatkaa vaan onko näkynyt), uima-altaan pitäisi saapua tänään ja uuden vartiointifirman miehet tulevat asentamaan paniikkinappulat. Koiria meinasimme käyttää uimassa meressä ja saunan suunnitelmia pitäisi vielä hioa ja kirkastaa. 

Keniassa on muuten varottava sanomisiaan. Lehdestä saa lähes viikottain lukea kuinka ihmisiä on laitettu lukkojen taakse sekä sakotettu, koska he ovat sanoneet jotain loukkaavaa joko hallitusta kohtaan tai loukanneet sanomisillaan toisia ihmisiä julkisilla paikoilla. Saksalaiset turistit olivat joutuneet syytetyksi siitä, koska olivat arvostelleet presidentin toimia ravintolassa. Tarinan loppua en muista, mutta tuntuvilla sakoilla siitä ehkä selvittiin. Keniassa lähes kaikki pojat ympärileikataan, joku oli haukkunut kaveriaan kutsumalla häntä: ympärileikkaamaton. Se joku sai kahden vuoden linnapestin ja mojovat sakot.

Onneksi puhumme suomea, jos olemme kahden. Usein olemme kyllä liikkeellä joukolla, jossa kieli on englanti. Välillä minua hirvittää mieheni puolesta - kantava ääni ja pelkäämättömät mielipiteet.

Voisinkohan minä syyttää herjaamisesta? Sillä minua kutsutaan joka paikassa nykyään mamaksi. Mies on boss ja minä mama. Joka kerta se saa minut hämilleen. Mitä on tapahtunut? Olenko minä oikeasti jo niin vanha?

Ei kommentteja: