Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

1.12.2011

ces't la vie

Minua jaksaa aina ihmetyttää tämä elämäni syklittäinen eteneminen. Hirmuinen hulina ja sitten taas välillä täysi hiljaisuus ja lähes tylsyyteen vaipuminen. Toki kotirouvan arkea on syyskuusta asti rytmittämyt mukavasti jumpat ja jooga, joka arkipäivä nousen seitsemältä liikkumaan. Olen myös auttanut muutamia tuttuja fysioterapian saralla ja tehnyt oikeastaan jotain fysioterapiaan liittyvää lähes joka arkipäivä menneen kuukauden ajan.

Joten eikö niin, että loma on hiukan jo ansaittu? Huomenna meille saapuu kolme vierasta Suomesta ja sunnuntaina me starttaamme pienimuotoisen seikkailun Tansanian suuntaan ja Zanzibarille. Autolla lähdetään itse ajamaan, matkaa joka on 551km, mutta aikaa menee kuulema vähintään 12 tuntia. Kovin vähän viamichelinin nettisivut tietääkään, sillä siellä ajoajaksi ilmoitetaan alle viisi tuntia. Tarkoitus on alla takaisin Mombasassa viikon päästä sunnuntaina.

Emännällä on parhaillaan sämpylät uunissa, toissapäivänä valmistui 60 karjalanpiirakka, joista osa pääsi pakkaseen odottamaan joulua ja toivottomalta tuntuvia hetkiä. Minä olen palannut ruuan suhteen niin jonnekin Savon juurille kuin vain voi, ikinä en aiemmin ole näin suomalaista ruokaa kokannut. Muutama viikko sitten tein kananmunakastiketta, joku aika sitten kinkku -ja kasviskiusausta. Kerran viikossa on ainakin perunamuussia ja eilen tein miehelle porsaankyljyksiä kermakastikkeessa, oli kuulema herkkua. Ruokainspiraatiot tulevat, kun muistelen mitä molemmassa mummolassa sai pienenä. Jumpan jälkeinen aamupala on ollut muutaman viikon mannapuuro (semolina-jauhosta tehtynä). Paikalliset mausteet ovat jääneet hyllylle pölyttymään paitsi siitä ei pääse yli eikä ympäri että intialainen curry on jamia intialaisten linssipatojen ohella. Odotan jo, että pääsen Zanzibarille Stone Towniin viime kerralla bongattuun  intialaiseen ravintolaan. Paikallinen hedelmäkausi alkaa pian olla parhaillaan ja monen kuukauden tauon jälkeen mangot ovat taas pian ihanan makeita syötäväksi.

Meidän pihassa on muutama hedelmäpuu, passion ja zenza (appelsiinin, sitruunan ja mandariinin risteytys makuna). Apinat ovat myös huomanneet sen ja niinpä nuo pikkumonsterit ovat alkaneet tulla päivittäisille ryöstelyreissuille ajaen koirat ja puutarhurin hulluuden partaalle. Apina saattaa ottaa yhden haukun hedelmästä ja heittää sen sitten menemään ja ottaa taas uuden. Mokomat tuhlarit.

Mies on vieläkin töissä, ensi viikon loma tarkoittaa sitä, että sitä ennen tehdään töitä 24/7.

Emäntä lähtee nyt hakemaan toista pellillistä sämpylöitä uunista ulos. Mitenköhän ne saisi pysymään tuoreen oloisina huomiseen aamuun asti?

niin ja oikein mainiota joulukuun ensimmäistä!


Ei kommentteja: