sadankahdenkymmenen karjalanpiirakan jälkeen

• Kantapääni huusivat korkealta ja kovaa hoosiannaa. Ei kotirouvan jalat kestä enää monen tunnin seisomista kerrallaan.
• Nypytykseni alkoi olla aika mallikasta.
• Aikaa oli vierähtänyt ainakin neljä tuntia.
• Siinä sivussa valmistui ihanaisen Iidan toimesta myös porkkanalaatikot jouluksi.
• Totesin mielessäni, että aikaa oli mukavasti myös vaihtaa kuulumisia.
• Kolme rouvaa jakoi kiltisti piirakat ja lähti tyytyväisinä kotia syli täynnä tuomisia.

• Ennen piirakoita lähtivät Suomi-vieraat, talo kaikuu tyhjyyttään.
• En ennen, enkä jälkeen enkä edes siinä samalla ole vieläkään lähettänyt joulukortteja. Tykkään korteista ja niiden lähettämisestä, mutta nyt tämä joulukuu vilahti jotenkin niin ohi. Kortit odottavat tuossa pöydällä, kirjoittamattomina. Onneksi viisas Norjan kummitätini ratkaisi pulmani lähettämällä eilen joulukortin sähköpostitse, eikä se ollut mikä tahansa kortti vaan oikein kunnon kirje siitä, mitä kaikkea vuonna 2011 tapahtui heidän elämässään ja millaisia mietteitä ensi vuosi on herättänyt. Tykkäsin kovasti kirjeestä ja sen sisällöstä.
• Joulusuunnitelmat eivät ole vieläkään oikein selviytyneet, se on varmaa, että kiuas sihahtaa meidän pihalla aattoaamuna kello 10 alkaen, tiukkojen alkoholimääräysten saattelemana. Aion toimia portinvartijana ja takavarikoida jokaisen ylimääräisen olutpullon, se on yksi per saunoja ja siitä ei jousteta. Minä voisin vaan olla kotona aaton ja joulupäivänä mennä kavereiden luokse iltapäivälounaalle. Mies tuntuu olevan levottomampi ja haluavan säntäillä paikasta toiseen. Minä vihaan säntäilyä. Eli hyvin menee...
• Aamupala on luksusluokkainen, karjalanpiirakkaa ja itse tehty mangobanaanismoothie.