Miten paljon on välttämätöntä, kun esittelee uuden asuinmaansa outouksia ja erilaisuuksia? Tai uuden naapurimaansa? Matka kohti Zanzibaria on kestänyt jo kauan. Tarkalleen ottaen matkanteko alkoi sunnuntaiaamuna aikataulussaan kello 8.00. Nyt kello on puoli kaksitoista ja on maanantai-ilta. Kilometrejä on takana vaatimattomasti vain reilu 500, mutta itse autossa vietettyjä tunteja on istuttu reippaasti yli 16. Jos tahtoo voi laskea tuota vaikkapa keskinopeuden. Minnen tahdo. Minä toivon, että huomenaamuna olemme matkalla kohti Zanzibaria, että iltapäivällä makaan riippukeinussa palmun alla ilman että kookospähkinä kolahtaa otsaan.
Tansanian tiet ovat olleet ihan omaa luokkaansa verrattuna Keniaan, positiivisella tavalla. Tansanian on myös tarjonnut huikeita maisemia ja vihreääkin vihreämpää luontoa. Maksettiinpa me jopa sakot ylinopeudesta poliisille, ihan oikeat sakot eikä mitään lahjuksia edes yritetty kysyä. Keniassahan poliisi ei kirjoita sakkoja vaan sakkoja varten mennään aina oikeuteen, tämä ehkä osaltaan on myös syynä Keniassa siihen, että lahjukset ovat niin suosittuja.
Vieraillamme on riittänyt ihmeteltävää, ihasteltavaa ja on täällä kiukkuakin nielty.
Dar es Salaam on ollut hektinen. Puhtaampi ehdottomasti kuin Mombasa, mutta kiesus tätä väen määrää.
Äiti, puhelin ei toimi. Elossa ollaan. Sunnuntaina taas ollaan kotona ja Kenian puolella.
Kiitokset Turkuun, sain perjantaina paketin! Harmillisesti vain unohtui lehti kotiin, vaikka sen oli tarkoitus tulla matkalle mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti