Minun ei todellakaan pitäisi olla tässä koneen äärellä vaan tekemässä kymmenen asiaa, jotka pitää saada hoidettua ennen nukkumaanmenoa. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin alle kahden tunnin päästä niiden pitäisi olla valmiina, hoidettuina.
Pakkaaminen voi odottaa, niin kuin aina, viimeiseen hetkeen. Olen sentään ollut niin ennakoiva, että jo maanantaina laitoin pitkähihaiseni ulos tuulettumaan. Kokeilin kahta talvitakkiani, toinen ei mahtunut päälle ja toisen kahdesta napista menee kiinni yksi. Yhden napin tekniikalla käydään siis Pohjolan miinusasteita vastaan. Toivottavasti Amsterdamin kentältä löytyy kauppa, josta saisin ostettua lapaset. Jostain syystä minua kalvaa alituiseen ajatus siitä, että Helsingin lentokentällä sormeni jäätyvät muodottomiksi möhkälejäätikuiksi.
Äiti on tulossa Helsinkiin talvivaatepaketin kanssa, mutta vasta lauantaina tai perjantai-iltana. Helsingin reissun päätavoitteena on vauvavarustelu. Ihmeellisen paljon ne tuntuvat tarvitsevan kaikkea sellaista mitä pitää raahata maailman toiselta puolen toiselle puolen.
Vielä olisi puolitoista tuntia aikaa hoitaa asiat, tuntikin taitaa riittää. Minusta on niin tulossa paikallinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti