Tapahtunutta:
Tiistaina hyvissä ajoin ennen koirien lentomatkaa Suomeen vein Maran ja Hildan eläinlääkäriin, jotta paperiasiat saadaan kuntoon. Kaikki sujuu hienosti siihen saakka kunnes tulee Hildan vuoro. Namibiassa laitettua mikrosirua ei löydy koirasta mitenkään. Tunnistuslaite piippaa Martille heti, Hildan kohdalla on hiljaista. Kylmä hiki nousee otsalle. Koirien matkustamisessa mikrosiru on tärkein, sen avulla tapahtuu tunnistus. Hilda on matkannut Keniaan toimivalla mikrosirulla, nyt tuota sirua ei enää löydy.
Suomessa palvelu on jälleen kerran ensiluokkaista, olemme yhteydessä Eviraan, joka vastaa mm. eläinten maahantuonnista tullin ohella. Ongelma on selätetty nopeasti Suomen viranomaisilta saatujen ohjeiden avulla. Tänään paperityöt on saatu päätökseen ja miehellä pitäisi olla jo hallussaan viralliset dokumentit.
Olemme jahkailleet paljon sitä minne mennä syyskuussa loman jälkeen. Vielä tänäkin aamuna aiheesta on käyty keskustelua. Tänä aamuna oli tarkoitus myös vastaanottaa muuttofirman pakkaajat, pakata omaisuus laatikoihin ja lähettää ne huomenna sinne jonnekin. Muuttofirma ei koskaan tullut. Olimme kertoneet heille kyllä, että mikä tilanteemme on ja he olivat antaneet tarjouksensa useampaan määränpäähän. Sovittuna oli myös tämä pakkauspäivä ja huominen konttiin pakkaaminen. Kun muuttofirmaa ei kuulunut aamulla mies soitti sinne. Muutostamme vastaava nainen oli juuri synnyttänyt esikoisensa ja vastasi sairaalan pediltä puhelimeen ja oli vielä välittömästi tilanteen tasalla. Pakkaajat tulevat iltapäivällä. Kontti maanantaina. Meillä on siis taas kerran lisäaika jahkailuun. Minä olisin toivonut jotain muuta viimeiselle viikonlopulle Mombasassa. Ehkä meidän tulisi osallistua elämänhallintakurssille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti