Hippusemme on viikon vanha poika. En koe olevani lässyttävä emokananen, mutta kyllä tuo poika on saanut pääni pyörälle ja sydämeni sykkimään ihan uudella tarmolla. Viikko on mennyt ihmetellessä ja ihastellessa, opetellessa uusia juttuja, keskittyessä pieniin mutta niin suuriin asioihin (kuten siihen kuinka suojata itsensä vaippaa vaihtaessa suihkuavalta kakalta, en tosin ole vielä oppinut). Voisin vaan tuijottaa haltioituneena pieniä muikistelevia huulia tai vielä turvoksissa olevien luomien alta välkkyviä tummia silmiä.
Koirat ovat ottaneet Hipun hyvin vastaan, kai. Martti alkaa olla aika sinut ja rento vauvan kanssa, enää ei tarvitse vouhottaa vaan nyt voi keskittyä siihen, että vauvaa seurataan sivusta. Hilda on vielä hieman arvoitus, häntä ei heilu vauvaa tarkkaillessa vaan ennemminkin neito on hyvin jännittynyt, mutta toisaalta Hildaa ei vauva myöskään tunnu hirveästi kiinnostavan. Sairaalasta kotiuduimme niin, että minä rauhassa paijasin ja tervehdin koirat miehen viedessä Hippusen sisälle ja sisällä annoimme koirien vain pikaisesti nuuhkaista vauvaa jaloista. Heti alusta alkaen olen tehnyt niin selväksi kuin vain mahdollista että vauvan luokse ei ole ilman meitä siinä välissä mitään asiaa. Aika näyttää miten käy. Nyt arvelen, että Hilda jatkaa liskojaan saalistavana pihalla suurimman osan ajastaan viettävänä koirana ja Martti taasen viihtyy minun ja Hipun lähellä varmistamassa, että kaikki on hyvin. Koirat ovat saaneet onneksi paljon huomiota, perheeni on pitänyt siitä huolta. Joka aamu ovat päässeet lenkille ja aina on joku rapsuttamassa, hyvä niin.
Hippusemme on ollut ainakin ensimmäisen viikkonsa oikea uskonvalaja vanhempiinsa. Niin hyvin hän syö, vetelee pitkät unet, öisin herään kahdesti syöttämään ja kerran tai kaksi vaippoja vaihtamaan. Jokainen päivä tuo hieman lisää valveilla olo aikaa, joka on ihan parasta. Hippunen on itkenyt todella vähän ja niinäkin kertoina rauhoittunut nopeasti. Lastaan katsoessa ei voi välttyä ajattelemasta sitä kuinka se on niin täydellinen eikä haluaisi minkään olevan eri tavalla kuin se on.
5 kommenttia:
Ihanaa kuulla että teillä siellä arki alkanut jo rullaamaan :) Ja karvaset perheenjäsenetkin jo päässeet tutustumaan kuonoillaan vauvan tuoksuun :) Täällä vaan duunia ja kiirettä ja flunssaa vielä. Haleja sinne kaikille ihanuuksille :) Terkuin Iida
Onnea ja halauksia Teille kaikille. Satu-Maaria
Hyvä Iida, olet sitten ryminällä palannut Suomi-arkeen, eikö olisi yhtään ikävä laiskoja päiviä rannalla? Mutta siis joo, olen oikein onnellinen tästä uudesta ajasta meidän elämässä vaikka kyllä säkin voisit sitä olla täällä jakamassa. pus.
Kiitos Satu-Maaria, ihanaa että te vielä Päivin kanssa seuraatte meidän eloa, ei sitä tiedä vaikka me jo ihan suhteellisen pian palattaisiin sinne takas.
Hehe, mua aina naurattaa kun kerrot tosta Hildan liskojahdista :D Hilda ja hänen liskonsa :P Mutta ihanaa että koiruudet ovat ottaneet vauvan vastaan ilman kummempia ongelmia.
Miltsu - sanos muuta. Hilda tosin on aika varautunut vieläkin. Olkoon sitten liskojahdissaan ja tottuu vauvaan ajan kanssa mieluuummin kuin liiallisella meidän avustuksella.
Lähetä kommentti