Kahvi - salamarakkaus vs. hidas tottuminen

Jos Keniassa kahvi maistui ensimmäisestä kupista lähtien yhdeltä parhaimmista elämän eliksiireistä, siis ihan pelkkä Dormansin pikakahvi puhumattakaan kahden lähilempikahvilan cappuccinoista niin Suomessa tämä on ollut aikamoista taistelua. Kotona suodattuva juhlamokka on jotenkin niin laimeaa, juhlamokan tummempi versio kitkerää, katsotaan miltä presidentti maistuu. Ihme ja kumma aina vierailulla kahvi maistuu hyvin. Voisiko rasvaton maito olla suuressa roolissa? Keniassa oli käytössä vain täysrasvainen maito.

Monet kerrat olen mielessäni istuttanut itseni turkulaisen ylpeyden terassille istumaan jokirantaan, täydellistä cappuccinoa nauttimaan. Tänään sen tein. Tässä nyt istun ja voi räkä, cappuccino ei säväytä suuntaan taikka toiseen. Kaunis maitovaahtokuvio ilahdutti, maku vain jätti suun tyhjäksi. Odotanko liikaa? Onko makuaistini jäänyt Mombasaan? Miljöö on paras mahdollinen, kun pitää selän vain tuomiokirkolle päin, jää uusi rakennustyömaa näin näkemättä ja silmien eteen avautuu vain kaunis jokinäkymä. Tää on niin eurooppaa!