Kotona

Aamu, päivä, ilta, yö. Minusta tuntuu etten juuri erota vuorokauden aikoja. Yö ja aamu menee nukkuessa ja torkkuessa. Illat ja aamut vauvan tankatessa, päivät ja yöt vauvan nukkuessa. Hippu nukkuu öisin pitkiä jaksoja, muutamana yönä pieni mies on herännyt vasta neljältä syömään. Mutta se on vaatinut illalta huolellista valmistautumista, jatkuvaa syömistä.

Blogitekstejeni sisältö ei vieläkään haistele uusia tuulia. Tämä viikko on oltu ihan vaan kotosalla, lähinnä makuuhuoneessa. Nukuttu ja syöty, välillä vähän seurusteltu katsoen hymynaamoja ja lukien lorukirjaa. Vauvan nukkuessa minä olen nukkunut tai katsonut koneelta ohjelmia, syönyt vähän suklaata ja juonut loputtomia määriä vettä.

Arkipäivän askareiksi on tällä hetkellä muodostuneet aamun torkkumiset sängyssä vauva kainalossa, suihku vauvan nukkuessa, vauvan aamutoimet, vauvan syömistä vähän joka välissä ja sitten ehkä kymmeneltä viimein pääsemme alas ja minä syön aamupalaa vauvan aloittaessa päivän nukkumisurakkansa. Pari tuntia siinä vierähtää koneella ja sen jälkeen olemmekin siirtyneet makuuhuoneeseen iltapäiväksi, jossa vauva jatkaa uniaan kolmen tunnin jaksoissa.

Kotona meidät pitää se, että minä en vielä oikein pääse yksin liikkeelle Hipun kanssa, vaunujen kanssa tästä ei voi lähteä minnekään ja minun pitäisi myös malttaa olla rauhassa vielä viikko tai pari.

Nyt tätä kotiäitiä kutsuu suihku jotta vauvan tankkaukseen ei tule liian pitkää taukoa.