Muutto osa viisi

En tajua kuinka pari vuotta sitten selvisin muutosta lähes yksin omilla hartiavoimilla. Namibiassa apuna oli muutama kamu päivän ajan ja yksi apulaistyttö muutaman päivän. Muuten suhasin itse ja pakkasin yksin kaiken konttiin asti. Täällä on apuna muuttofirma, kolme meidän työntekijää, mies ja pieni mies. Minulle on jäänyt pienen pieni siivu ajatustyötä. Senkin olen vain hyvin hatarasti selvittänyt. Namibiassa aikaa oli kolme tai neljä päivää. Täällä olemme tehneet muuttoa kauemmin monen ihmisen voimin.

Pieni mies onneksi pakottaa päivärytmiin ja saa minutkin pysähtymään päiväunien ajaksi, suurimman osan aikaa.

En vieläkään osaa kuvitella itseäni takaisin Suomeen. Ajatus tuntuu absurdilta. Miten muka voisin olla jossain muualla kuin täällä paahtavassa paikassa kookospalmujen alla? Miten minä ikinä saan kankkuni ylös ja ulos aamuisin koiria käyttämään? Voi pojat, mahtaa karvakoirat olla ihmeissään. Viimeinen vuorokausi Mombasassa pyörähtää muutaman tunnin päästä käyntiin. Huomenna matka alkaa. Talo eli entinen kotimme on melkein tyhjä tavaroistamme, koirat ovat vain siellä puutarhurimme kanssa. Kaikki muut kuusi matkalaukkua hotellilla pitäisi vielä pakata vähän järkevämmin.

Minulla on aika tyyni olo, jotenkin turtunut. Mutta voi jösses kuinka vatsani vääntyy ja kuristuu pelkojännityksestä vähän väliä. Viikko pari sitten kouraisi muutaman kerran päivässä, nyt useita kertoja tunnissa.

Hahaa, makaan parvekkeella ruskettumisen toivossa. Taas näitä aika naurettavia yrityksiä saada päivetystä pintaan juuri ennen lähtöä. Harmi vaan ettei parvekkeelle paista aurinko vielä ja ihan just Hippu varmaan herää uniltaan.