Jos vuodattaisin mitä kaikkea täällä on taas tapahtunut niin luultavasti menettäisin teidät kaikki lukijani. Olen pahoillani viikkokausia jatkuneesta alavireestä ja loppumattomasta valitusvirrestä, mutta sitä se on ollut täällä. Uusimpina käänteinä meiltä lähes katkaistiin vesi naapurin toimesta ja olemme olleet vuokranantajamme ja naapurimme riidan välikappaleina. Mukavaa. Kontti, jossa Hippusen tavarat ovat saapuneet Mombasaan seisoo edelleen satamassa. Kuulema nosturit on rikki. Kusetusta ja lisärahan hamuamista sanon minä. Kaupoista ei ole saanut voita reiluun kuukauteen, nyt kaikki maitotuotteet muutamaa juustoa lukuunottamatta on loppu. Takana muutaman ministerin rahanahneus, hintojen nostaminen kun tavarat on loppu ja ne saapuvat seuraavat kerran kauppoihin. Huhun mukaan kaikki lehmistä lypsetty maito menee suoraan näiden isojen herrojen maatiloille, joissa sitä säilötään hetken aikaa. Sairasta touhua. Vuosi sitten oli sama tilanne sokerin kanssa, kaupoista sitä ei saanut pariin kuukauteen ja kun se vihdoin tuli oli hinta ainakin tuplaantunut, kahden kilon paketista sai pulittaa reilun kaksi euroa. En tiedä mikä tilanne on nykyään, kun sokeria meillä ei juuri käytetä. Ja kaikki tämä tapahtuu maan päättävän elimen toimesta.
Minun ei pitänyt valittaa, en tainnut valittaakaan, kerron vain miten asiat ovat minun kantiltani katsottuna.
Tänään on lähinnä huvittanut tämä tilanne. Tosin tuo veden tilanne on huolestuttava, ilman sitä on kovin kuiva olo. Tänään putkimiehen piti hoitaa vesijuttu kuntoon, mutta eihän se niin tietenkään mennyt.
Tämä viikko mennään suht hissukseen, joka päivälle on jotain pientä puuhaa ja perjantaiksi odotan miestä takaisin kotiin. Ihmeen hyvin se on jaksanut tsempata minua ja alakuloista mieltäni viime viikot eikä itse ole menettänyt hermojaan kuin kerran ja sekin tässä vesisodan tiimellyksessä. Kiitos rakas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti