Jumanne = tiistai

Runsaan hikoilun lisäksi eilen tapahtui muutakin. Kävimme taas kerran katsomassa naapurustossa sijaitsevaa hippitaloa. Tällä kertaa mittoja ottaen ja korjattavia asioita sormella osoittaen. Lista vioista on kirjoitettu, sormet on ristissä, jotta vuokraisännät suostuisivat kaiken korjaamaan. Kuulimme, että vuokraisäntiä on kaksi, arabeja, joilla on ikää 25 vuotta. Ei kovin luottamusta herättävää. Kas, kuinka helppoa ihmisiä on kategorisoida ihan vain kahdella tiedolla. Iällä ja alkuperällä.

Tutustuin paikalliseen klinikkaan, jonka on perustanut kaksi lähetyssaarnaajaa, suomalainen ja ruotsalainen nainen. Herättääkö luottamuksen? Herättää. Toiminta klinikalla on ihailtavaa, tilat olivat hyödynnetty hyvin, pikkulaboratorio oli varusteltu asiaankuuluvasti. Hoitoa saa kuka tahansa, vaikka pääpaino onkin HIV/AIDS-potilaiden hoidossa. Klinikalla on syntynyt 70 vauvaa, joiden äidit ovat HIV-positiivisia, kaikki 70 vauvaa ovat välttäneet tartunnan. Siinä yksinään on peruste klinikan olemassa ololle. Vauvat aloittavat  estolääkityksen, joka jatkuu aina kolmanteen ikävuoteen saakka. Itse synnytys on myös kriittistä  aikaa viruksen tarttumisen ehkäisyssä, niinpä HIV-positiivinen äiti pitäisi saada synnyttämään aina klinikalla tai sairaalassa.

Klinikka on tehnyt erittäin tärkeää työtä kirkkojen kanssa. Kirkon työntekijöitä  on valistettu, asenteet ovat muuttuneet viime vuosien aikana paljon. Nyt kirkot ottavat sairastuneita siipiensä suojaan ja huolehtivat heistä. Vielä muutama vuosi sitten HIV-virusta kantava on suljettu yhteisön ulkopuolelle. Erilaisia kirkkoja täällä on paljon, jo pelkästään kristinuskon alla olevia, puhumattakaan muslimien moskeijoista ja hindujen temppeleistä. Lukuja en muista, mutta tuhansista puhutaan.

Klinikan työntekijöiden mukaan HIV tai AIDS ei ole enää tabu, siitä voi puhua nykyään avoimesti, ihmiset eivät vierasta testauksia, vaan se on normaalia. Keniassa on viime vuosien aikana saatu tartuntojen määrän nousu pysähtymään. Ja se jos mikä on hatunnoston paikka! Namibiassa valistus näkyi kaikkialla, mutta ikinä HIV:stä ei puhuttu. Luettiin vain postereita, lehdistä valistusta ja jaettiin ilmaiseksi kondomeja. Toki kouluissa opettajat tekivät valistustyötä, mutta se ei vielä siirtynyt kadulle keskusteltavaksi.

Työ ei tekemällä lopu. Lake Turkanan seuduilla kalastajien keskuudessa vallitsee rituaali, joka oli eilen keskustelun aiheena uusia projekteja suunnitellessa. Kalastajan myydessä kalaa naiselle, on hänen myös maattava kalaa ostavan naisen kanssa. Tämä rituaali on kuulema täysissä voimissa tänäkin päivänä. Kalastajille on omat perheensä ja naisasiakkailla myös, kukaan ei asiaa paheksu, ei edes ostavan naisen mies. Kysellessäni rituaalin tarkoitusta, sain vastaukseksi sen, että kalastajien on jotenkin hyödyttävä myynnistään, rahaa ei monella ole, joten osa maksusta hoidetaan luonnossa. Tilannetta kuvitellessa voi vaan nähdä räjähdysmäisen verkoston, jossa virus juhlii paikasta toiseen.

Wikipedia kertoo, että Keniassa HIV/AIDS:a sairasti 6,1 % väestöstä vuonna 2005. Vielä 1990-luvun lopussa virusta kantoi reipas 10% väestöstä. Suonensisäisistä huumeidenkäyttäjistä 53% on saanut HIV-tartunnan ja prostituoiduista 27% .  Oikeanlaisen lääkityksen avulla HIV ei välttämättä koskaan etene AIDS:iin ja näin ollen viruksen kantaja voi elää täysipainoista elämää vanhukseksi saakka. ART-lääkitystä (antiretroviral) saa vielä toistaiseksi ilmaiseksi valtion ja eri järjestöjen kustantamana.

Klinikan työ on siis äärettömän tärkeää, en voi muuta kuin ihailla näiden naisten upeaa panostusta Mtwapan kylän yhteisölle. Klinikka tuottaa myös maitoa, kananmunia ja kanoja, myy huokeilla hinnoilla ruokaa ja vaatteita, pitää huolta Mtwapan kylän asukkaista. Mtwapa sanotaan myös Kenian Las Vegasiksi. Mtwapassa on valloillaan kaikki paheet ja öiseen aikaan kylä kukoistaa.