Jumapili

Yöllä heräsin sateen rummutukseen ja noin kymmenen kertaa naapurissa juhlittujen juhlien meluun,  muistan kyllä yöllä ajatelleeni, että suurin osa soittolistan biiseistä oli oikein hyviä, muistoja 90-luvun lopulta, oli Santanaa, Lauren Hilliä, Erukag Badua ja Fugeessia. Kokeilimme kuinka hikinen yö olisi avoimilla ikkunoilla ilman ilmastointia, hikinenhän se oli. Vaikka ei välttämättä olisi edes kuuma, niin ilmankosteus pitää olon nihkeänä.

Eilen illalla mies jo hieman valitteli oloansa. Tänään oli kurjempi olo, tuskan hiki ja vilunväreet vuorottelivat. Olo kuitenkin parani ja lähdimme hoitamaan muutamaa asiaa, kuten maksamaan ensimmäisen yön rotanloukkuamajoitustamme (grrr, että suututti maksaa siitä). Lounasaikaan päädyimme yhteen Mombasan kuuluisimmasta ravintoloista, Tamarindiin. Juomien jälkeen miehen olo kävi niin tukalaksi, että ei auttanut muu kuin vakuuttaa mies siitä, että lääkäriin on lähdettävä.

Muutaman kuvan ehdin kuitenkin napata.

Lääkärikäynti oli yllättävän nopea ja tehokas, kaikki sujui moitteettomasti ja diagnoosiksi varmistui verinäytteen jälkeen tulehdus mahassa, antibiootit ja kipulääkkeet sekä muutaman päivän sairausloma kuulema parantavat miehen. Toivotaan näin.

Jumapili eli sunnuntai on sujunutkin sitten leppoisissa merkeissä, makuuhuoneen ilmastoinnin alla leffoja katsellen. Huomenna alkaisi sitten uusi viikko Keniassa, asiat on tarkoitus saada rullaamaan ja löytää se asunto. Niin mielelläni jäisin tähän nykyiseen hippitalooni.