Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

3.3.2011

Karibu eli tervetuloa!

Hahaa, tästä tämä lähtee. Uusi maa, uusi blogi, uusi alku.

Minä, mies, kaksi koiraa. Mombasa. Vielä toistaiseksi tuskainen kuumuus, miljoonat moskiitot, Intian valtameri ja uudelleen opettelu isojen kirjainten käyttöön. Ajattelin, että isot kirjaimet parantaisivat luettavuutta.

Tähän asti Mombasassa:

Olen kuullut moskeijoiden rukouskutsut monta kertaa päivässä, "kotiimme" kantautuu myös kutsut, kutsu ei ole yhtään häiritsevä vaan pikemminkin kuulostaa kuin joku laulaisi pehmeällä ääänellä.

Hikoillut litrakaupalla ja kuunnellut koirien läähätystä 24/7.

Ihmetellyt liikennettä joka kerta, kun olen autossa ollut. Enpä tiedä haluanko ollenkaan ratin taakse itse.

Toivonut, pettynyt, toivonut, pettynyt ja iloinnut.

Saimme kuukaudeksi aivan ihanan talon. Edellisessä blogissa mainitsinkin paikasta, joka sai sisäinen hippini hymyilemään. Noh, siellä me nyt olemme, tosin vain ensimmäisen kuukauden, eli asunnon etsiminen jatkuu. Pihaa on vaikka muille jakaa, olisiko tämä tontti puolitoista hehtaaria. Koirat tykkää. Minä tykkään. Parasta tässä on se, että olemme rannalla. Mainittakoon tähän vielä, että tältä rannalta ei pääse uimaan sekä että rannan ja tontin välissä on piikkilanka-aita. Intian valtameri tuossa edessäni kuitenkin liplattaa. Namibiassa Atlantin valtameri pauhasi taukoamatta. Tämä meri aaltoilee hiukan eikä puhalla kylmää tuulta sitten ollenkaan. Talo on niin viehättävä, just passelin kokoinen meille.

Olen ollut kauhuissani Mombasan likaisuudesta, tämä kaupunki on suorastaan saastaisen oloinen. Roskia on joka puolella ja kaikkialla. Hajut saavat välillä yökkimään.

Saastaisuudesta huolimatta ruoka on ollut oikein maittavaa, rakastan intialaista ruokaa ja sitä täällä on tarjolla yllin kyllin samoin kuin libanonilaista, kiinalaista, japanilaista sekä tietysti paikallista ruokaa. Tosin en vielä ole ehtinyt tutustua muuhun kuin libanonilaiseen ravintolaan. Nakumatt-ruokakaupan tarjonta on vaikuttava. Hedelmiä ja vihanneksia ovat kadut pullollaan, minun pitäisi vaan rohkaistua jalkautumaan kaduille, ensin pitäisi vain hankkia paikallinen tuttu avuksi.

Kaupankäynti tuntuisi tapahtuvan pitkälti kaduilla. Kaduilla myydään kaikkea kengistä huonekaluihin sekä ruuasta juomaan.

Taitaa käydä tällä hetkellä ihan viralliselle kotirouvalle Namibian alut. Mies on töissä, kello on yli kuusi eikä mitään ole vielä kuulunut.

Olen tavannut tänään ehkä kymmenen suomalaista torstain hernekeitolla ja pannarilla. Eräs suomalainen expatriaattipariskunta on ottanut tavakseen kutsua joka torstai Mombasan suomalaiset hernarilounaalle. Ei hullumpaa, jopa tämä kasvissyöjä veteli tänään hernaria ihan tyytyväisenä napaan.

4 kommenttia:

Maarit R kirjoitti...

Hienoa, onnea uuteen maahan!

Aila mummo kirjoitti...

Kuulostaa mahtavalta ja mielenkiintoiselta.Rakkaita terkkja mummolta,Hannalta ja Charlielta.

jenni kirjoitti...

Jihaa Maarit ja Mummo, Hanna ja Charlie. Tervetuloa tänne! Karibu!

Anonyymi kirjoitti...

Onpa kiva kuulla, että olet alkanut asettua, jatka kirjoittamista, me täällä lumessa kuolaamme... :)¨
Tarja