Ristiriitaa. Vuodatusta. Tuen ja turvan tasapainoilua. Jäsenneltyä, mutta tiuhempaan jäsentelemätöntä.
Lokeroimista ja sen vimmaista vastustamista. Ihan varmasti jatkuvaa hikoilua.

22.3.2011

Makazi ya soko = asuntomarkkinat

Ei ehkä ole paras hetki avautua aiheesta, mutta antaa mennä. Onhan blogi välillä myös minulle ärtymyksen kaatopaikka. Asunnon löytyminen Mombasasta alkaa tavoitella jo koomisiakin ulottuvuuksia, useampi agentti on todennut nenäni nirpistyvän helposti, vaikka toisaalta saan varauksetonta "ihailua" ja ihmettelyä, koska suhaan tuk-tukeilla, matatuilla ja jaloillani paikasta toiseen. Mitä sinä tekisit, jos voisit maksaa kyydistä 20 senttiä 10 euron sijaan, matka taittuisi puolet nopeammin 20 sentillä, koska matatut nyt ovat vaan teiden kunkkuja täällä, kumman valitsisit? Minä valitsin 20 senttiä ja matatun. Noh, selvisin jälleen kerran hengissä, vaikka vähän leukaperiä kiristelikin.




Hetken olimme jo varmoja, että löysimme asunnon, mutta mitä tehdä kun agentti soittaa ja sanoo, että nyt löytyisi oikea aarre. Pakkohan sitä on mennä katsomaan, vain todetakseen ettei asunto sovellu meille alkuunkaan. Joo, onhan se hieno, kiva, että löytyy viisi makuuhuonetta, mutta entä ne kymmenen muuta taloa tällä samalla tontilla ja meidän hurtat? Ei sovi samaan pihaan meidän perhe ja kymmenen naapuriperhettä.

Talojen vuokra -ja myyntihinnat ovat nousseet viime vuosina huimasti, kiitos Somalian merirosvojen. Merirosvoilla on rahaa mitä kuluttaa. Meidän budjetilla voisi saada kivan ja tilavan kaksion Helsingin keskustasta, ison rivitalon Turusta, mutta vain kämäisen talon Mombasassa. Paikallisten mukaan merirosvo maksaa mitä vaan mukisematta, tarjoaa pyydettyä enemmän varmistaakseen haluamansa, koska eivät paikallisetkaan heihin suopeasti suhtaudu. Rahalla kuitenkin saa, jokainen taipuu setelitukun edessä ja näin merirosvot nostavat hintoja varastetulla rahallaan. Minä taas tallaan pölyisiä katuja törkytalosta toiseen, pudistelen päätäni ja väistelen aasinrattaita työntäviä kaupparatsuja, matatuja ja tuk-tukkeja (jotka tunnetaan myös nimellä boda boda täällä). Voi elämä, mikset vain tiputa meille hyväkuntoista ja edullista taloa?



Taloa etsiessä pitää aina selvittää kuinka isot vesitankit taloon kuuluu. Lähes poikkeuksetta kunnallinen vesijohtojärjestelmä on poissa pelistä muutaman päivän viikossa, välillä vesi on poikki jopa viikon jolloin nuo varatankit tulevat tarpeeseen. Toinen kysymys on turvallisuus, kuuluuko vartiointi hintaan vai ei, vartioinnista saa pulittaa ainakin 150 euroa kuukaudessa ja vartioinnin sanotaan olevan ehdottoman tärkeää. Kolmantena selvitetään jätehuolto, neljäntenä talonmiehen palkan maksaja. Viidentenä olen kiinnostunut ilmastointilaitteista, niitä löytyy montaa sorttia, minä kelpuutan vain muutaman. Sijainti on myös tärkeä, jos talo on yhtään meren rannasta kaukana, nousee lämpötila huomattavasti.



Näillä jaloilla on tallattu tänään muutama tunti paahtavan auringon alla, tuloksena nolla potentiaalista asuntoa. Aargh! Ja perkuleen merirosvot!



Onneksi on veranta ja tänään myrskyää merikin.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sä oot jenni mun idoli!!

jenni kirjoitti...

heh, kiitos Meri! Mitä sinne kuuluu?