Usiku mwena

Tää on nyt niin innostunut uudesta blogista, että tekee historiaa kahden vuoden jälkeen ja postaa tiheämpään kuin jaksaa muistaa. Olen vaan niin huojentuneen onnellinen, että elämä näyttää hyviäkin puolia.

Löysin tänään tehokkaan oloista moskiittomyrkkyä, semmoista iholle suihkutettavaa. Olen nimittäin jo melkoisen täynnä puremia, olen kuullut monta kauhutarinaa malariasta ja parhaillaan just miehen kollega makaa kuumehorkassa kotonaan. Yöt olemme nukkuneet verkon alla, mutta heti auringon laskettua nuo vihulaiset tulevat ja iskevät. Pitkät vaatteet päällä olo on tuskaisen hikinen, mutta kaksi viimeistä iltaa olen vetänyt tiukkaakin tiukemmat pillifarkut jalkaan ja kääriytynyt paksuimpaan paitaan ja hikoillut. Mies ei ole juuri puremia saanut, mutta minun itikoita kiehtova veri vetää kaikki hyönteiset puoleensa. This is war now. Mosquito war!

Ihan pian lähdemme viettämään perjantai-iltaa japanilaiseen ravintolaan, melkein japanialaisen kanssa (lue, viettänyt 4,5 vuotta Japanissa). Koirat ovat ottaneet talon omakseen ja kirmaavat tuon tuosta villiin juoksuun ympäri pihaa.

Pitää vielä mainita pikaisesti, että koirat ovat kohdanneet tähän mennessä kamelin, vuohia ja apinalauman. Kameli taisi aiheuttaa pelkoreaktion, haukkuivat niin paljon.Vuohia ihmeteltiin hiljaisuuden vallassa ja apinat olivta jotain käsittämätöntä. Apinat tuijotti koiria ja koirat apinoita, tuijotuskisaa käytiin reippaat kymmenen minuuttia, kunnes apinat aloittivat kirkumisen. Voi näitä apinoita, ne on semmoisia pieniä ja niin suloisia. Laumassa oli mukana myös monta babya. Talonmiehemme kertoi, että apinat käyvät tässä päivittäin. Uusia kohtaamisia siis luvassa.