Hippunen

Lääkäri ja kauan odotettu ultra olivat tänä aamuna. Aamulla katsoin kauhussani vaakaa ja toivoin, että lukemasta häviäisi viisi kiloa matkalla lääkäriin. Ei hävinnyt, mutta tuli yksi lisää. Minulle on kertynyt painoa jo 15 kiloa ja kaikki nuo kilot kolmessa kuukaudessa. Vielä on ainakin yhdeksän viikkoa jäljellä kerätä lisää kiloja. Lääkäri kehotti jättämään herkuttelun ja suolan. Verenpaineet olivat onneksi kohdillaan 110/70. Hippusen sydän löi normaalisti, pää on alaspäin, takapuoli navan kohdalla ja jalat missä milloinkin. Loppuraskauden aikana tarkastuksissa käydään viikoilla 34, 36 ja 38. Brittikaavan mukaan siis mennään.

Ultra oli se mitä jännitin oikeasti, viikoilla 20 ja 24 istukkani oli tiukasti kohdunsuulla eli siellä tukkeena, mistä vauvan pitäisi tulla ulos. Nyt se oli noussut kiltisti ylös selän puolelle. Syvä huokaus ja kiitos maailmalle. Normaali synnytys on mahdollista ja nyt voin keskittää ajatukseni siihen. Hippusen koko menee käyrien yläpuolella, todellinen ikä on 31+1, mutta koon puolesta Hippunen on jo 32+3, painoa arvioitiin olevan 1,9kg. Ihan uskomatonta. Syntymäpainoarvioksi tuli neljä kiloa. Apua. Itsehän olen ollut tukevasti sen tasan viisi kiloa syntyessäni kaksi viikkoa yliaikaisena, veljeni yli viisi kiloa ja siskoni vähän alle viiden molempien heidän syntyessä viikko lasketun ajan jälkeen.

Mitä tästä voi päätellä? Sen, että kiitän appiukkoani siitä, että lähetti meille myös tummaa suklaata tänne (sehän on sallittua ja suorastaan suositeltavaa). Sen, että jatkuva syöminen saa nyt loppua. Syön siis edelleen terveellisesti, jos jatkuvaa suklaan napostelua ei lasketa ja sitä, että syön tosi usein ja tosi paljon. Nälkä tuntuu olevan pohjaton, vaikka tässä kuumuudesssa ruokahalun luulisi olevan minimissä.

Ultran täällä suorittaa aina radiologi eli lääkäri, tämän aamuinen radiologikin huomautti, että ellen tahdo synnyttää jättivauvaa niin olisi parempi alkaa syömään hedelmiä.

Ihanainen nainen pysäytti minut kaupassa lääkärireissun jälkeen ja ihasteli vatsaani, kyseli miten pitkällä olen ja vastattuani siihen hän sanoi että, ouh, your tummy is still so small. Olin hyvilläni. Nainen oli muslimi pitkässä mustassa kaavussaan, hieman näytti että sielläkin olisi maha pullottanut mutten tohtinut kysyä, joten leijailin vain kohteliaisuuskuplassani hymyillen ja kiitellen.

Lauantaiaamun kruunaa rutiinitarkastuksena suoritettava sokerirasituskoe. Lauantaina siksi, että mies saa lähteä seuraksi. Ja ennen kaikkea kuskiksi.

EDIT: eilinen sähköttömyys esti jutun julkaisun, nyt tutkittuani käyriä suomalaisilla sivuilla huomaan Hippusen menevän ihan himpusti keskikäyrän yläpuolella eli ihan perussuomivauvan mitoissa. Harmi vaan ettei se vaikuta siihen, että minun painonnousuni olisi hillittyä. Äiti lohdutti kertomalla, että odottaessaan minua hänelle kertyi 25 raskauskiloa.