että nämä vauvajutut alkavat tulla jollain korvista ulos niin laitan kuvat vauvamahan kasvusta. Kuvat on otettu viikko sitten viikonloppuna eli silloin oltiin raskausviikolla 27. (rv 26+4/5)
Ihan niin kuin edellisessä postauksessa mainitsin niin ei päähäni tunnu tällä hetkellä mahtuvan mitään muuta kuin Hippusta, mutta kerta ainuttakaan juttutoivetta ei ole niin postailen sitten näitä hattarajuttujani.
Koirille olen yrittänyt esitellä vatsaani ja tutkailen niiden reaktioita, kun ne kyhnöttävät kyljessä, mutta enpä sen kummempaa ole huomannut. Vielä ei ole osunut yksiin Hipun jumppatuokio ja koiran lepotauko sylissä, sitä odotellessa, että jompi kumpi saa mojovan iskun kuonoon.
Viime aikoina on sää muuttunut entistä kuumemmaksi, öisinkin lämpötila huitelee yli +30 asteessa. Minulla ei ole juuri mitään säädyllisiä vaatteita. Yhdetkään shortsit tai lyhyt hame ei mahdu päälle, joten kärvistelen sitten tuommoisissa ihonmyötäisissä caprimittaisissa trikoissa.
Korvatulehduskin iski tai yrittää iskeää (pysyy hallinnassa tipoilla), joten uiminen on jäänyt nyt muutamana päivänä välistä. Ei kiva ollenkaan. Jalat ovat aikamoiset puupökkelöt.
Illalla olisi yhdet syntymäpäivät juhlittavana, kylmä suihku sitä ennen tekisi poikaa.
Tänään alkaa virallisesti raskauden viimeinen kolmannes, seitsemän kuukautta on takana! Juhlan paikka sekin.
7 kommenttia:
Ihana Kaunis Jenni! Nämä jutut on just hyviä.
Ihana masu! Mä odotan kovasti Hippusen syntymää ja raportointia siitä että mitä teidän koirat tykkää tulokkaasta :) Kovasti mietityttää aihe vauva+koirat. Kirjoita vaikka juttu siitä aiheesta :)
Ja isäsikin tykkää aiheesta.
T: Isi
just parhautta! miten hilda on reagoinut masuun? eikö äidinvaistot herää?
Moikka Jenni,
Löysin Namibian blogiisi jokin aika sitten (varmaankin jonkin toisen blogin kautta, en enää muista), ja olen innolla selannut sekä Namibian että nyt Kenian seikkailut läpi.
Tämä blogi on aivan ihana! Tykkään kovasti pohdiskelevasta kirjoitustyylistä, tässä tulee melkein sellainen harha, että tunnettaisiin oikeasti.
Mun mieli halajaisi Afrikkaan, Etelä-Afrikka on ollut haaveissa kauan, samoin Tansania ja Kenia, samoin ranskankielinen Länsi-Afrikka ja Marokko. Tähän asti olen pelännyt liikaa kaikkia tauteja, murhaajia, varkaita, epämääräisiä elukoita ja muita, mutta näitä juttujasi lukieassa olen vakuuttunut siitä, että kyllä minäkin siellä varmaan pärjäisin. Ja kokemus olisi varmasti hieno. Nyt pitäisi vielä tuo koti-insinööri vakuuttaa asiasta...
Onnea tulevasta perheenjäsenestä, ja oikein mielellään näitä vauvapäivityksiä seuraan ainakin minä :) Muita juttuehdotuksia voisi olla mm. se, minkälaista on ns. tavallisen keskiverto mombasalaisen elämä (jos sellaista onkaan), ja minkälaiset yhteiskunta- ja luokkaerot siellä on sekä miten ne näkyy. Ihan näin ekoja ideoita mainitakseni.
Hui, tulipas tästä romaani. Anteeksi. Toivottavasti ei ole ihan sekava viesti, mulla meni töiden teko tänä iltana liian myöhään kun halusin lukea alkuvuoden päivitykset kerralla!
Kivakivaa ja kiitokset kommenteista. jatketaan siis tutulla häilyväisellä linjalla. Koiravauvajuttuja olen kovasti googlaillut ja ehkäpä sieltä jotain jutun juurta löytyisikin.
Anna - tervetuloa joukkoon! Ihan mahtavaa saada uusi lukija, joka vielä uskaltautuu kommentoimaankin. ja joo, sun kommentista nousi jo monta hyvää aihettaa esille!! Kiitos, kiitos!
voi jenni, sinä olet kaunis !
ja varmaan asiat on juuri noin kuin kirjoitit, pelko syntyy omassa päässä ja nimenomaan tuntematonta kohti. mutta terve pelko on tervetulluttakin, ei koskaan voi sitä uhmata tyhmyydelläkään. itse olen samanlainen "pelkuri" mutta ajan kanssa minä olen oppinut sen kanssa elämään :). esim. pimeää pelkään vieläkin mutta en asua täällä metsän keskellä pimeässä... kaikkea hyvää viimeiseen kolmannekseen ja hyvää synnytystä, kun se kohdalle tulee. itse makaan juurikin tällä hetkellä kuumeessa influenssan kourissa sohvalla, hyih. minä ei tykkää :(.
Lähetä kommentti