Raskauden seuranta

Moni on kysellyt minulta, että miten ns. neuvola on hoidettu Keniassa, miten raskaana olevia naisia seurataan. En tunne kenialaista terveydenhuoltojärjestelmää juuri ollenkaan. En tiedä onko täällä olemassa kunnallista järjestelmää. Tiedän, että valtion ylläpitämiä sairaaloita on olemassa, mutta en tiedä miten niissä asiat hoidetaan, kuka on oikeutettu heidän hoitoonsa ja mitä vaikka lääkärissä käynti kustantaa.

Tiedän, että jos on olemassa sairausvakuutus tai rahaa niin silloin lähes poikkeuksetta hakeudutaan yksityiselle puolelle hoitoon. Tietääkö joku muu, että missä kaikkialla on Suomen kaltainen lähes kaiken kattava kunnallinen terveydenhuoltojärjestelmä terveyskeskuksineen, kunnallis- ja huippuluokan yliopistollise sairaaloineen? Tai missä kaikkialla on Kelan kaltainen instituutti, jota suomalaiset jaksavat mollata päivästä ja aiheesta toiseen, kun pitäisi herätä ja muistaa miten ainutlaatuisesta laitoksesta onkaan kyse? Minä en tiedä missä kaikkialla noita on. Minusta on ollut ihan uskomattoman hienoa, että saan äitiyspakkauksen, äitiys -ja vanhempainrahaa sekä Hippunen vielä lapsilisää. Itse en ole tuloja saanut kolmeen vuoteen ja nyt minua ja meitä muistetaan näin.

Keniassa minulla on tietoa yksityisen puolen käytännöistä vain omien kokemuksieni pohjalta, joita aika tarkalleen vuosi sitten aloin keräämään suhteellisen tiiviillä tahdilla. Onnistuin kerran löytämään Nakumatista puhelinluetteloa muistuttavan luettelon, johon on kirjattuna kaikki Kenian terveydenhuoltoon liittyvät palvelut, erikoislääkäreistä valtuutettuihin farmaseutteihin, fyssareihin ja kuulolaitteita kauppaaviin jälleenmyyjiin. Tuo luettelo on ollut hyödyllinen monen monta kertaa. Muualta tietoa on ollut lähes mahdotonta löytää.

Viime syksynä raskauden käytyä todeksi oli aika alkaa ihmetellä, että mitäs nyt tehdään, minne mennä ja mistä tietää kenelle mennä. Minulla oli oikeastaan vain yksi toive lääkäristä, halusin sen olevan nainen. Raskaana ollessa täällä käydään gynegologilla. Mombasassa on yksi naisgyne, joten asia oli sitä myöten selvä. Olen siis tavannut tätä lääkäriä noin kuukauden välein, viime kerralla viime viikolla hän ehdotti, että alkaisin käymään vastaanotolla kahden viikon välein. Minä en tiedä mitä Suomen neuvoloissa tehdään, mutta täällä lääkäri kuuntelee aina vauvan sydänäänet, mittaa minun verenpaineeni ja kyselee kuulumiset. Viime kerralla hän lähetti minut myös, ensimmäistä kertaa sitten raskauden toteamiseksi otettujen verikokeiden, labraan testeihin. Hemoglobiinin, sokerin, proteiinin ja veriarvojen mittausta sekä HIV-testi ja eri hepatiittejen testaus niin ja vielä veriryhmän selvitys, koska en ollut tarpeeksi vakuuttava kun kerroin hänelle sen olevan A+, lääkäri totesi, että varmistetaan se vielä. Alkuaikoina lääkäri opasti minkä asioiden kanssa Keniassa on oltava varovainen raskaana ollessa, jotta välttyy ruokamyrkytyksiltä (maito, kaikki pastoroimattomat maitotuotteet, vesi, tuoremehut, jääpalat, kypsentämättömät vihannekset, majoneesi, yhtään raa'at kananmunat, yhtään raaka liha, merenelävät). Viime kertaan saakka lääkärissä käynti tuon eka kerran jälkeen on tuntunut jopa jotenkin turhalta, en ole saanut sieltä oikein mitään tietoa itselleni. Lääkäri on vaikuttanut kiireiseltä ja harkitsin jo lääkärin vaihtoakin, kunnes sitten viime kerralla lääkäri oli jotenkin tosi läsnä, kyseli paljon millaisia ajatuksia minulla on synnytyksestä jne... ja otti jopa ensimmäistä kertaa SF-mitan, joka oli 27cm (rv28+2).

Ultrassa olen käynyt useasti, ihan vain itse menemällä ultraan. Lääkäri on kahdesti lähettänyt minut ja loput kerrat olen vain itse halunnut todisteen siitä, että kaikki on kunnossa. Nykyään Hippu sitten jo ihan itse muistuttaa minua olemassaolostaan.

Täällä ei ajanvarausta tunneta. Lääkärissä käydään periaatteella että se, joka saapuu ekana menee ensin tapaamaan lääkäriä jne.. Tuo sama toimii myös ultrassa eli sinne voi mennä kun  huvittaa, koska itse sen lystin kuitenkin maksaa. Hinnoista voisin kertoa sen verran, että peruslääkärillä käynti maksaa 700 shillinkiä eli noin 7 euroa ja erikoislääkärillä käynti on 2000 shillinkiä eli 20 euroa. Ultra maksaa 2000 shillinkiä kerta, myös rakenneultra oli sen verran. Labrassa käynti oli viimeksi 4900 shillinkiä, mutta siinä oli niin monta testiäkin jo mukana. Esimerkiksi pelkän verensokerin ja proteiinin mittaus on 300 shilleä eli alle 3 euroa. Tämä kaikki yksityisellä puolella. Synnyttäminen yksityisellä puolella alkaa 500 eurosta ylöspäin plus huonemaksu, joka on muistaakseni 90 euroa yöltä. Keisarileikkaus ja hätäsektio alkavat 1500 eurosta. Olemme käyneet jo tutustumassa synnytysosastoon Mombasa Hospitalissa, siitä tuli ihan luottavainen ja rauhallinen olo.

Moni tavan kenialainen äiti alemmasta tuloluokasta synnyttää kotona, kätilö tai lääkäri tulee käymään tai sitten synnytys tapahtuu ihan vain oman äidin tai muun kokeneen äidin avustuksella. Osa synnyttää sairaalassa, mutta jos mitään syytä sairaalan menolle ei ole niin itse synnytys tapahtuu silloin kotona.

Kodinhoitajamme on ollut hyvin kummissaan, kun olen kertonut hänelle nähneeni Hippusen, hän ei ole voinut käsittää, että olen nähnyt vauvan ultrassa. Kerroin hänelle suhteellisen myöhään, vasta tammikuussa kun maha ei ollut enää millään lailla peitossa olevani raskaana, ja hän vain hymyili tienneensä sen jo pitkään. Mistäköhän syystä? Niistä loka -ja marraskuun päiväunimaratoneistako? Oksentelusta ja kiukuttelusta?

Ylemmän tuloluokan piireissä taas suunniteltu sektio on yleistymässä, jopa lääkäri voi sitä ehdottaa esimerkiksi siitä syystä, että lääkärillä on lasketun ajan aikaan loma. Tai sitten äidit kokevat, että sektio on helpompi tapa heille. Minultakin lääkäri kysyi että josko sektion haluaisin.

Itse synnytyksen aikana oma lääkäri tulee paikalle, mutta kuulema yleensä vasta ihan siinä loppumetreillä. Sairaalan vakituiseen henkilökuntaan kuuluvat sitten kätilöt ja he tekevät työtään ihan normaalisti vuorotyönä eli kätilöä ei voi etukäteen valita. Meidän valitsemasta sairaalasta löytyy myös tehohoitoyksikkö vastasyntyneille ja ilmeisesti se on myös parhaiten varusteltu täällä rannikolla.

Olen terävöittänyt mieleeni seuraavaa: raskaus ei ole sairaus, raskaana olo ei tee minusta potilasta. Tämän voimin porskutan eteenpäin. Päätös synnyttää Mombasassa ei ollut helppo tehdä, vaihtoehtoja punnittiin kauan aikaa, mutta lopulta miehen kanssa päädyimme siihen, että ihan toivoton tapaus ei tuo Mombasa Hospital ole ja tärkeää meille on myös se, että saamme rauhassa omana kotonamme tutustua sitten tähän uuteen perheenjäseneemme.