Koirat ja bebe

Ihan ensimmäisenä on aiheellista sanoa, että aihe on nyt sellainen ettei minulla ole siitä muuta kuin musta tuntuu-tietoa jakaa. Niin kuin yleensä joka aiheesta :) Jos joku on löytänyt netistä enemmän tietoa aiheesta ja jotain muuta kuin mutua niin linkatkaa ihmeessä.

Näin raskausaikana en ole sen kummempaa muutosta huomannut. Jossain vaiheessa minusta tuntui, että Martti tykkäs pitää päätään vatsan päällä, mutta eipä se sitäkään ole enää aikoihin tehnyt. Hyppiminen päälle riemusta on kyllä vähentynyt, mutta en tiedä vaikuttaako siihen enemmän se, että itse on sitä niin kovasti vältellyt ja antanut napakan kiellon heti autosta ulos astuessa. Meillähän koirat on aina pihalla vastassa, kun tulemme kotiin eli tulevat heti autolle tervehtimään.

Odotan innolla pinnasänkyä ja hoitopöytää, saavat sitten koirat tottua niiden olemassaoloon makkarissa. Meidän murut on aina nukkuneet meidän makuuhuoneessa, molemmat omissa pedeissään. Sen kummempaa kiinnostusta en eivät ole osoittaneet vaunuja tai turvakaukaloa kohtaan. Ovat nuuskineet ne läpi ja aluksi väistelivät vaunuja epäluuloisina, mutta nyt vaunujen  työntäminen ei oikein aiheuta mitään reaktiota. Hyvä niin.


Jollain tapaa olen luottavainen Martin ja Hildan tapaan suhtautua uuteen tulokkaaseen, vaikkakin yhden taulukon mukaan valmistautumisen tulee olla erityisen huolellista, jos seuraava toteutuu :"Koirallasi on kokemuksia pieneläinten saalistamisesta ja varsinkin jos koira on takaa-ajon jälkeen päässyt tappamaan saaliinsa."  Hildahan tekee tuota päivittäin. Niin ja on tuossa neitokaisessa muutenkin hieman epäilyttäviä puolia. Hildahan syöksyy suinpäin vieraita koiria päin, oli ne uroita tai narttuja, mielellään niin että käy kurkkuun ensimmäisenä kiinni. Jep, kammottava tapa, josta ei ikävä kyllä olla päästy eroon. Keniassa ei vieraita koiria ikinä tavatakaan ja Namibiassa Hildan käytös oli aina samanlainen uuden koira kohdatessaan. Tosin tutut koirat, esim.agility-ryhmässä, Hilda kävi vain hyvin viileästi tervehtimässä eikä sitä kiinnostanut niiden touhut ollenkaan. Hilda ei ikinä leikkinyt muuta kuin yhden nartun kanssa tai sitten Hilda leikki takaa-ajoleikkiä, jos häntä jahdattiin, mutta muita koiria Hilda ei ikinä lähtenyt jahtaamaan.Eikä tuo jahtausleikki ollut mitenkään aggressiivinen, siinä vain yksi johti porukkaa juoksemalla kärjessä ja loput laumasta juoksi perässä. 


Ihmisten kanssa Hilda on kuitenkin ollut aina ystävällinen, viime aikoina ehkä jopa ihmisrakkaampi kuin ennen. Hilda on aina ollut aika kylmä uusille ihmisille ja aina hän on tarkkaan omien kriteereidensä mukaan valinnut ne ihmiset kenen viereen menee vaikka pyytämään rapsutusta.


Martti on taas ensimmäisten meillä vietettyjen viikkojen jälkeen ollut niin eläin -kuin ihmisrakas. Kaikkien kaveri isosti rakastaen. Kerran kadulla Martti on tarttunut pikkulasta ranteesta kiinni, itse en ollut paikalla, mutta ilmeisesti lapsi oli tullut liian lähelle, liian meluisasti ja naapurin mukaan juuri nuo lapset olisivat käyneet kiusaamassa koiria päiväsaikaan. Tämä tapahtui Namibiassa. Muuten ei ole ollut ongelmia pikkuihmisten kanssa. Ainut mikä ahdistaa Marttia on se, että jos hänen päälleen tulee liikaa painoa. Maran päällä ei saa siis könytä. Niissä tilanteissa Martti ulahtaa ja luikkii pois. Tämä lienee jonkinlainen trauma ihan pentuajoista, jolloin Martti oli löydetty roskiksesta pinteestä, ilmeisesti jonkun painavan alta.


Meitä kohtaan koirat eivät ole koskaan käyttäytyneet huonosti tai mitenkään epäilyttävästi, meidän vieraisiin koirat ovat aina suhtautuneet hyvin, innokkaasti lähinnä. Nuuskuttelu on hyvin tärkeää ja kun se on suoritettu saa vieraskin olla rauhassa, ainakin välillä.


Koirat eivät ole mustasukkaisia meille, jos vaikka halaamme, kumpikaan ei murise ruokakupilla ja antaa myös luun pois pyydettäessä. Toki jokainen Maran tavannut tietää, että jos Hilda on rapsutettavana niin Martti tulee kyllä paikalle ja työntää Hildan pois, mutta ei siihenkään aggressiivisuuta liity.


Onneksi tässä on vielä kymmenen viikkoa laskettuun aikaan ja ehdimme tutkailla, että miten beben kotiintulo hoidetaan. Moni sanoo netissä, että kotiin kannattaa roudata jo sairaalasta vauvalta tuoksuvia asioita ja, että äidin kannattaa tulla ilman vauvaa sisälle ja isän kantaa vauva ja vasta luvan saatua antaa koirien nuuhkia uutta tulokasta. Kuulema koirat voivat vaikuttaa siltä, että ignooravat vauvan ensimmäiset viikot ja vasta sitten alkavat kiinnostua siitä enemmän, liittynee jotenkin lauman uuteen muodostumiseen.

Yritämme suhtautua vauva tulee koiraperheeseen - aiheeseen mahdollisimman rennosti, turhia jännittämättä, tietoa aiheesta keräten ja sitten muodostaen oman meidän poppoolle sopivan toimintatavan. Minun mielestä olisi ihan mahtavaa, jos meidän Hippunen saisi kasvaa koirien kanssa, itselleni ainakin lapsuusvuosien ajan oli kummitädin samojedi Veera ihan korvaamaton kamu ja myöhemmin meidän oma koira Jeppe. Voi kuulkaas, noiden koirien korvat ovat kuulleet ihan kaikki salaisuuteni.

Ps. Suurkiitosten paikka!! Kiitokset Turkuun, tänään tuli iso kirje täynnä paljon lukemista. Kiitos, kiitos kovasti!! Ihan mahtavaa!