Totta tämäkin.

Viime päivät olen useasti kysellyt itseltäni, että mitä ne Kenian hyvät puolet olikaan tai olenko mahtanut edes ikinä niitä löytää, voisiko joku muistuttaa?

Riittääkö se, että läheisestä kahvilasta saa hullun hyviä croissanteja ja vielä parempia mantelicroissanteja?

Tai se, että kohtasin perunarakastajan?

Tai se, että Hilda saa metsästää päivät pitkät liskoja?

Tai, että mies tykkää työstään?

Kukaan muu kuin minä ei kai tiedä siihen vastausta.

Tämän viikon on turhauttanut ihan liian paljon se, että netti ei toimi kuin välillä. Ihan miten sattuu. Ja se, että sähköt on poikki vähän väliä. Eilen aamuysistä iltaseiskaan. Maanantaina muutaman tunnin, tiistaina myös.  Ja aina keskellä päivää. Ja aina just silloin, kun on kaikkein kuumin. Lämpöasteet eivät huitele täällä missään uskomattomissa luvuissa, alle 40 ollaan koko ajan, mutta kosteusprosentti lähenteleekin sitten sataa. Tuulettimenkin edessä hiki valuu, se vain onneksi kuivuu nopeasti. Tuuletin ei tosin toimi ilman sähköä. 

Onneksi kehon oma turvotusjärjestelmä toimii ilman sähköä ja nimenomaan lämmöllä. Helpointahan on olla niin, että mahdollisimman vähän vartalosta on kosketuksessa mihinkään. Jotta turvonneet jalat saa koholle on pakko käydä makuulle ja uskokaa minua, se on kuumaa puuhaa. Iltapäivän kuumimmat tunnit, kello 12 -16 on vaikea pysyä hereillä, sitä vaipuu semmoiseen lämpöhorrokseen, johon nukahtaa. Siitä herääminen on kamalaa. Olen yltä päältä hiestä, paikka jossa nukuin on ihan likomärkä. Tukka on liiskautunut ja vaatteet liimautuneet iholle. Kylmä suihku pelastaa, siksi aikaa kun siellä veden alla viitsii olla. Niin ja jos on sähköä, ilman sähköä ei toimi vesipumppu ja ilman pumppua hanasta tulee vedet muutamana pisaran jonona.

Eilen radiossa epäiltiin, että sateet olisivat runsaita tänä vuonna ja alkaisivat jo huhtikuussa. Toivon sitä niin, lämpötila tippuisi silloin edes vähän ja ei sovi unohtaa myöskään viime vuoden kuivuuden aiheuttamaa nälänhätää Somaliassa ja monessa paikkaa Keniaa. Eilinen sanomalehti tosin julkaisi uutisen, jonka mukaan sateet jäävät tänä vuonna vähäisiksi, ota siitä sitten selvää.

Luulin tosiaan, että eniten minua harmittaa netti ja sen toimimattomuus sekä jatkuvat sähkökatkot, mutta ehkä se onkin tämä kuumuus.

Tulin läheiseen kahvilaan (juurikin tänne mistä saa mantelicroissanteja), jossa netti on aina toiminut. Noh, ei se toimi täälläkään. Word-tiedosto tässä vaan täyttyy hyvää vauhtia. Taidan tilata mantelicroissantin. Ja jatkaa Unihiekkaa etsimässä – kirjan lukemista jo toista kertaa.

Blaah, niiden croissantit on loppu. Tää on niin tätä. Mitä ne Kenian hyvät puolet olikaan?