Hyvä päivä

Äsken käydessäni pikaiseen kaupassa ja television kanavapaketteja myyvässä liikkeessa, huomasin ajattelevani asioita, joita kaipaan ja jotka voin toteuttaa sitten kun tämä rantapalloni on laskeutunut eikä minun tarvitse olla enää niin neuroottinen jokaisesta suupalasta.

ODOTAN

Toistaiseksi maailman parasta jääkahvia Dormannsin kahvilasta. Selvennykseksi kerrottakoon, että Keniassa käytetään tuoremaitoa, mikä ei ole käynyt minkään sortin "puhdistusta" läpi. Siitä saa helposti erilaisia bakteereja ja muita kivoja pikkuelukoita elimistöönsä. Minua usein huvittaa, kuinka Suomessa on suuressa suosiossa nykyään mahdollisimman käsittelemätön maito ja se on kallista ja täällä minä taas yritän etsiä sitä kaikkein käsitellyintä eikä sekään edes yllä tavallisen Suomi-maidon rinnalle käsittelynsä osalta. Ja, kyllä jos olisin Suomessa melko varmasti käyttäisin myös noita suosiossa olevia mahdollisimman vähän prosessoituja tuotteita. Totta on myös se, että Suomessa vatsani reagoi välittömästi maitotuotteisiin, etenkin niihin hyla-tuotteisiin ja täällä ei sitten taas millään tapaa. Keniassa käytän kotona vain pastoroituja maitotuotteita listeriariskin vuoksi ja kodin ulkopuolella välttelen maitotuotteita.

 

Sushia katkaravuilla ja keltaevätonnikalalla. Uuh, ja grillattua mustekalaa.

Mereneläviä oi!

Juustoja, sinisellä ja valkoisella homeella, huoneenlämmössä muutaman tunnin ennen herkuttelua maustuneita.

Kunnon hikijumppaa niin, että liha tärisee ja vapisee siitä liikkeestä ja punnerruksesta, ei siitä että on niin saakutin kuuma.

Öitä ilman kymmentä vessareissua.

                                            ......................................................

Mutta sitten taas haikeudella jo nyt ajattelen, että minulle tulee ikävä tätä raskaana oloa. Näitä ihmeitä mitä kehossani tapahtuu, noita pienen jalan potkuja ja arvuutteluja siitä, että silitänkö Hippusen pyllyä vai päätä. ja onhan sekin tavallaan vuorovaikutusta, että Hippu saa minut juoksemaan vessassa alituiseen, hänen pitää vaan hetki rummuttaa oikeaa kohtaa ja pian minä murisen ja lähden liikkeelle. Ja siellä se varmaan hihkuu, että menipäs lankaan, jälleen kerran. (useimmiten vessareissut on turhia.)

Television korjaaja lupasi tulla ennen kello kahta, varmistelin puhelimessa, että onko hänellä varmasti mukanaan kaikki tarvittava, jos vika ei olekaan lautasantennissa vaan siinä laatikossa (decoder=digiboxi?). Korjaaja vakuutti, että hän voi korjata kaiken muun muttei vahingoittunutta sielua. Ihanan runollista.

Blogia täyttyy hyvää vauhtia nyt päivittäin. Minulla on ollut vähän tylsää... On niin kuuma ettei mitään viitsi tehdä muuta kuin istua tuulettimen edessä. Aamulla aikaisin ja just ennen auringonlaskua voi harkita jotain, joka vaatii liikkumista. Päivät ovat sitten menneet tosiaan tuolin ja jumppapallon päällä istuen, nilkkojen huutaessa hoosiannaa turvotuksesta siirryn sohvalle kattotuulettimen alle ja vaivun kuumuuskoomaan.

Tänään on silti selkeästi hyvä päivä. Johtuisikohan siitä, että jaksoin aamulla nousta niin aikaisin, että pääsin lenkille koirien kanssa? Vai siitä, että en jaksa tänään välittää siitä että mikään ei toimi? Tv-asentaja tuli jo, sähköt meni samantien, onneksi genu pysyi päällä sen aikaa, että ongelma saatiin korjattua. Tv-asentaja oli huipputyyppi. Alkaisikohan se mun kamuksi?